Aleksanterin pylväs
Aleksanterin pylväs (ven. Алекса́ндровская коло́нна, Aleksandrovskaja kolonna, myös Алекса́ндровский столп, Aleksandrovski stolp) on Aleksanteri I:n Napoleonista saaman voiton muistomerkki Pietarin Palatsiaukiolla Venäjällä.
Muistomerkin on suunnitellut vuonna 1829 Iisakinkirkon rakennustyötä johtanut arkkitehti Auguste de Montferrand.[1] Sen esikuvia ovat Trajanuksen pylväs Roomassa ja Napoleonille omistettu Vendôme-aukion pylväs Pariisissa.[2] Pylvään muodostaa Pyterlahden kivilouhimossa vuosina 1830–1832 valmistettu punagraniittinen monoliitti, joka kuljetettiin kahden höyrylaivan vetämällä erityisaluksella Pietariin. Perustukseen upotettiin 1250 kuuden metrin pituista paalua.[3] Omalla painollaan seisova pylväs[1] nostettiin jalustalleen 30. elokuuta 1832 insinööri Agustín de Betancourtin suunnitteleman teline- ja köysijärjestelmän avulla.[4] Tunti 45 minuuttia kestäneeseen pystytykseen osallistui kolme tuhatta henkeä. Muistomerkki avattiin 30. elokuuta 1834 järjestetyssä sotilasparaatissa.[3]
Pyöreäksi hiotun monoliitin korkeus on 25,5 metriä, läpimitta 3,66–3,19 metriä ja paino noin 600 tonnia. Pylvään päässä on käärmettä ristillä murskaava enkelipatsas, jolla on Aleksanteri I:n kasvot (kuvanveistäjä Boris Orlovski). Jalustaa koristavat allegoriset pronssireliefit (Giovanni Scotti, Pjotr Svintsov, Ivan Leppe). Kokonaisuudessaan muistomerkki on 47,5 metrin korkuinen.[3]
Leningradin piirityksen aikana sirpaleiden vaurioittama muistomerkki restauroitiin vuonna 1963. Vuonna 1977 sitä ympäröinyt asfalttipäällyste korvattiin kivetyksellä ja samalla pystytettiin neljä alkuperäisten kaltaista valaisinpylvästä. Vuosien 2002–2003 restaurointitöiden yhteydessä muistomerkki ympäröitiin pronssiaidalla.[5]
Aleksanterin pylväs muodostaa Palatsiaukion arkkitehtonisen keskipisteen. Yhdessä Pääesikunnan porttikaaren kanssa se antaa aukiolle erityisen juhlavan ilmeen.[3] Ennen Aleksanterin puiston istuttamista pylväs näkyi kauas Iisakinkirkon luokse.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Lisovski, V.G.: Sankt-Peterburg: otšerki arhitekturnoi istorii goroda. T. 1., Klassitšeski gorod, s. 333. Sankt-Peterburg: Kolo, 2009. ISBN 978-5-901841-57-0.
- ↑ a b Kirikov, Boris: Arhitekturnyje pamjatniki Sankt-Peterburga, s. 219. Sankt-Peterburg: Kolo, 2005. ISBN 5-901841-33-6.
- ↑ a b c d Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 54. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1.
- ↑ Kirikov, Boris: Arhitekturnyje pamjatniki Sankt-Peterburga, s. 221. Sankt-Peterburg: Kolo, 2005. ISBN 5-901841-33-6.
- ↑ Entsiklopedija Sankt-Peterburga encspb.ru. Viitattu 9.5.2010. (venäjäksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
