Albert Niemann (oopperalaulaja)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Albert Niemann

Albert Wilhelm Carl Niemann (15. tammikuuta 1831 Erxleben, Saksi-Anhalt13. tammikuuta 1917 Berliini) oli saksalainen tenori ja Wagner-tulkitsija.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albert Niemannin vanhemmat olivat majatalonpitäjä Christian Gottfried Niemann (1798–1850) ja Friederike Juliane Oppermann († 1890).[1] Hän aloitti koneenrakentajan opinnot seitsentoistavuotiaana, mutta lopetti koulun muutaman opiskelukuukauden ja lähti näyttelijäksi dessaulaiseen kiertueteatteriin.[2][3] Hän sai ensimmäisen oopperaroolinsa vuonna 1853. Dessaulaisen hovikapellimestari Friedrich Schneiderin suosituksesta Albert Nusch otti Niemannin oppilaakseen. Vuonna 1852 Niemann esiintyi menestyksekkäästi vierasnäytännössä Morslebenissä. Hän aloitti tenorina Hallessa vuonna 1853 ja vieraili Stuttgartin, Königsbergin ja Stettinin teattereissa. Vuosina 1854–1866 hän oli kiinnitettynä Hannoveriin, missä hän sai stipendin, joka mahdollisti opinnot Pariisissa tenori Gilbert Duprezin johdolla vuonna 1855.[2]

Niemannin kansainvälinen ura tunnettuna Wagner-tulkitsijana alkoi 1866, kun hänet kiinnitettiin Berliinin kuninkaalliseen hovioopperaan. Hän lauloi Tannhäuserin ja Lohengrinin voitokkaasti ja kiinnitti säveltäjä Richard Wagnerin huomion. Niemann ja Wagner tapasivat toisensa henkilökohtaisesti vuonna 1859. Wagnerin mielestä Niemann oli kuin luotu Siegfriedin osaan oopperassa Nibelungin sormus.[2] Vuonna 1861 Niemann lauloi nimiroolin Tannhäuser-oopperan Pariisin ensi-illassa. Hänet nimitettiin kamarilaulajaksi vuonna 1864. Vuonna 1866 hänestä tuli Berliinin kuninkaallisen oopperan vakituinen jäsen.[3]. Niemann profiloitui Wagnerin oopperoiden johtavana laulajana ja tulkitsijana.[2] Vuonna 1876 Wagner pyysi Niemannia esittämään Siegmundin roolin Bayreuthin musiikkijuhlille. Vuosina 1886–1888 Niemann lauloi Metropolitan Operassa New Yorkissa. Syyskuussa 1888 hän vetäytyi oopperalavoilta. Viimeisen kerran hän esiintyi julkisesti 1892 Berliinin filharmonikkojen säestämänä.[2]

Niemannin lavakarisman tukena oli oivallinen fysiikka. Hyvinkoulutetun äänensä lisäksi hän oli taitava näyttelijä. Monien kriitikoiden mielestä hänen äänensä sopi erinomaisesti Wagnerin oopperoihin. Eräiden mukaan siinä oli tosin "sorainen sointu".[3] Hans von Bülow arvosteli Niemannin lauluääntä "soinnittomaksi, korkeaksi baritoniksi".

Laulalajanuransa jälkeen Niemann omistautui lempiharrastuksilleen, joita olivat metsästys, maalaustaide, ratsastus, kalastus ja ruoanlaitto. Hän oli niin ikään kiinnostunut historiasta, filosofiasta, astronomiasta, fysiikasta ja kemiasta.[2]

Niemannin ensimmäinen aviopuoliso oli näyttelijä Marie Seebach, liitto päättyi eroon. Maaliskuussa 1871 Niemann avioitui näyttelijä Hedwig Raaben kanssa. Heidän pojastaan Albert Niemannista tuli kuuluisa lääkäri ja kemisti.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sternfeld, Richard : Albert Niemann, in: Das Theater Bd. IV, Berliini 1904
  • Altmann, Wilhelm : Richard Wagner und Albert Niemann - Ein Gedenkbuch mit bisher unveröffentlichten Briefen. Berliini 1924
  • Wagner, K. : Albert Niemann als Wagner-Darsteller, Dissertation, München 1954
  • Fischer, Jens Malte : Große Stimmen, Stuttgart 1993, s. 283

Lähteet ja viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]