Albert Forster

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Albert Maria Forster (26. heinäkuuta 190228. helmikuuta 1952) oli saksalainen poliitikko ja Danzig–Länsi-Preussin Gauleiter toisen maailmansodan aikana Puolassa.

Forster syntyi Fürthissa, Baijerissa ja meni humanistiseen kymnaasiin Fürthissa, jossa opiskeli 1912–1920. Hänestä tuli SA:n jäsen Fürthissa 1923, ja hän seurasi maanpetosoikeudenkäyntiä Erich Ludendorffia, Adolf Hitleriä ja kahdeksaa muuta syytettyä vastaan 26. helmikuuta – 1. huhtikuuta 1924 Münchenissa. Vuonna 1930 kansallissosialistinen puolue nimitti Forsterin Danzigin vapaakaupungin Gauleiteriksi. Hän riitautui kuitenkin kaupungin johtoon kuuluneen natsin Arthur Greiserin kanssa ja miesten välinen valtataistelu kesti toisen maailmansodan loppuun asti.

Vuonna 1939 Forsterista tuli Danzig–Länsi-Preussin alueen gauleiter. Forsterin hallinto ei ollut erityisen raakaa, mutta hän syyllistyi kuitenkin puolalaisten karkottamiseen kenraalikuvernementista, ja lisäksi hänen hallinta-alueellaan sijaitsi Stutthofin keskitysleiri. Lisäksi hän oli vastuussa noin 2 000 puolalaisen joukkomurhasta Piasnica-nimisessä paikassa. Sodan jälkeen 1948 Forster tuomittiin kuolemaan Puolassa sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Hänet hirtettiin varsovalalaisessa vankilassa vuonna 1952. S. Herbert Levine on väittänyt, että Forsteria pidettiin kotiarestissa lähellä Gdanskia vuonna 1955.