Albatros D.III
Sivulta puuttuu 
Albatros D III oli Saksan keisarillisten ilmavoimien Luftstreitkräften ja Itävalta-Unkarin Luftfahrtruppen ensimmäisessä maailmansodassa käyttämä kaksitasoinen hävittäjälentokone. Saksalaisen Albatros Flugzeugwerke -lentokonetehtaan vuonna 1916 ja itävaltalaisen Oesterreichische Flugzeugfabrik AG -lentokonetehtaan vuonna 1917 valmistukseen saamaa konemallia käyttivät miltei kaikki Saksan hävittäjäyksiköt ja -lentäjät, muun muassa hävittäjä-ässät Manfred von Richthofen, Ernst Udet, Erich Löwenhardt, Kurt Wolff ja Karl Emil Schäfer.
Suorituskyvyltään useimpiin liittoutuneiden koneisiin nähden ylivoimaisella Albatrosilla oli tärkeä osa Saksan niin sanotun "verisen huhtikuun" (saks. Blutigen April) aikana saavuttamassa ilmaherruudessa. Koneessa oli kuitenkin rakenteellisia vikoja, joista pahin oli alatasojen heikko rakenne.
Vuoden 1918 alussa ne korvattiin Albatros D V -koneella ja hieman myöhemmin Fokker D.VII -koneella.
Albatros D III -koneita kuljetettiin myös Zeppelin LZ 80/L 35 -ilmalaivassa vuonna 1918 - pyrkimys oli saada ilmalaivalle oma hävittäjäsuoja.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tekniset tiedot
[muokkaa] Yleiset ominaisuudet
- Kärkiväli: 9,05 m
- Pituus: 7,33 m
- Korkeus: 2,98 m
- Siipipinta-ala: 20,50 m²
- Tyhjäpaino: 661 kg
- Suurin lentoonlähtömassa: 886 kg
- Voimalaite: Mercedes D.IIIa (127/130 kW / 170/175 hv)
[muokkaa] Suorituskyky
- Suurin vaakalentonopeus: 175 km/h 1 000 metrissä
- Nousuaika yhteen kilometriin: 4 minuuttia
- Lakikorkeus: 5 500 m
- Toiminta-aika: kaksi tuntia
[muokkaa] Aseistus
- 2 x 7,92 mm LMG 08/15 -konekivääriä eturungossa
