Fokker D.VII

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fokker D.VII
Fokker D. VII USAF.jpg
Kuvaus
Tyyppi teräsputkirunkoinen puurakennesiipinen kangasverhoiltu hävittäjä
Miehistö 1
Ensilento 1918
Valmistaja/suunnittelija Fokker ja Albatros / Reinhold Platz
Mitat
Pituus n. 7,0 m
Kärkiväli n. 7,02 m
Korkeus 2,75 m
Siipipinta-ala 20,8 m²
Potkurin halkaisija 2,75 m
Raideväli 1,80 m
Suorituskyky-arvoja
Huippunopeus 190 km/h
Toiminta-aika 1 h 30 min
Lakikorkeus n. 6.000 m
Nousuaika kilometriin n. 4 min
Painoja
Tyhjäpaino 670-700 kg
Lentopaino n. 900 kg
Voimanlähde
Moottori nestejäähdytteinen 6-sylinterinen Mercedes D.III tai BMW IIIa -rivimoottori
Teho 160/180 tai 185 hv
Potkuri mm. 2-lapainen Axial Edultz
Aseistus
Konekiväärit 2 x 7,92 mm Spandau

Fokker D.VII oli ensimmäisen maailmansodan lopun hävittäjälentokone, jonka pääsuunnittelijana oli Rheinhold Platz. Sitä valmistettiin vähän ennen ensimmäisen maailmansodan loppua Fokkerin ja Albatrosin tehtaalla Saksassa. Konetta pidettiin sodan parhaana hävittäjänä.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 1918 Fokkerin prototyyppi V.11 voitti Berliinin Johannisthalissa järjestetyn hävittäjävertailun testaajanaan muun muassa hävittäjälentäjä Manfred von Richthofen. Koelentojen perusteella prototyypin runkoa jatkettiin ja sivuvakain muutettiin toisentyyppiseksi. Koneen sarjatuotanto aloitettiin keväällä 1918 sekä Fokkerin että sen kilpailijayhtiö Albatros Flugzeugwerken tehtailla.

Koneessa yhdistyivät kestävyys ja suorituskyky, joka oli varsinkin korkealla lennettäessä erinomainen. Sodan päätyttyä liittoutuneet vaativat kaikkien D.VII-koneiden luovuttamista. Anthony Fokker onnistui kuitenkin siirtämään useita koneita Hollantiin, jossa Fokkerin lentokoneet saivat uuden tulevaisuuden.

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

D.VII:n perusrakenne oli aikaansa edellä: koneessa oli teräsputkirunko, vanerisiivet mäntyisillä siipisaloilla ja kangasverhous. Ilmanvastusta lisääviä pingotusjänteitä oli itsekantavan rakenteen ansiosta vain pyrstössä ja laskutelineissä.

Moottoreina käytettiin alkusarjassa Mercedes D.III -moottoreita, joiden tehoksi on ilmoitettu eri lähteissä 160 tai 180 hv. Sarjavalmistuksen keskivaiheilta käytettiin BMW D.IIIa- tai Mercedes D.IIIaü -moottoreita, joista BMW-moottorin teho oli jopa 185 hv.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konetta käytettiin saksalaisten toimesta ensimmäisen maailmansodan lopputaisteluissa. Myöhemmin sodan loputtua ja liittoutuneiden saatua koneita käyttäjämaita olivat myös Belgia, Hollanti, Puola, Romania, Ruotsi, Suomi, Sveitsi, Tšekkoslovakia, Unkari, Venäjä ja Yhdysvallat, jossa koneita oli käytössä 142 kappaletta.

Kone oli rakenteellisesti erittäin kestävä. Siinä oli kuitenkin joitain ongelmia muun muassa polttoainesäiliöissä. Moottorin ja aseistuksen kanssa oli lämpöongelmia. Kone oli kuitenkin lentäjien mielestä helppo ohjattava.

Sodan lopussa Saksalla oli 775 D.VII-konetta. Ne saavuttivat 565 ilmavoittoa.

Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ilmavoimat olivat neuvotelleet 20 - 30 saksalaisen sotilaskoneen hankinnasta vuonna 1918. Koneet jäivät kuitenkin saapumatta Saksan antauduttua. Vuonna 1919 suomalaisten onnistui kuitenkin hankkia kolme konetta ilman liittoutuneiden välikäsiä, vaikka liittoutuneet tekivät kaikkensa myydäkseen huomattavasti kalliimmalla omia lentokoneitaan, kuten Spad S.XIII ja Martinsyde F.4 Buzzard. Suomi ostikin liittoutuneilta muun muassa Breguet 14-, Georges Levy G.L. 40- ja Caudron G.3 -lentokoneita.

Kolme Fokker D.VII -konetta saapui yhdessä kahden Albatros C.III -koneen kanssa Uttiin loppukesästä 1919. D.VII-koneet olivat Ostdeutsche Albatros Werke GmbH:n (O.A.W.) valmistamasta erästä 8300/18 - 8469/18. Koneiden tunnukset olivat aluksi 1C.350 - 1C.352, jotka muunnettiin myöhemmin 1C.355 - 357:ksi.

Suomen ilmavoimien Fokker D.VII-lentokoneet
Valmistenumero 1. rekisteri 2. rekisteri Poisto
8515/18 1C.351 1C.356 Sakkasi lentoonlähdön jälkeen 11.1.1920
8532/18 1C.350 1C.355 Pakkolasku jäi vajaaksi 6.2.1920
8545/18 1C.352 1C.357, 1D.357 Syöksyi maahan sumussa Porvoon lähellä 30.1.1924

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kalevi Keskinen, Kari Stenman, Klaus Niska, Suomen ilmavoimien lentokoneet 1918-1939, Tietoteos, 1976.
  • Timo Heinonen, Thulinista Hornetiin, Keski-Suomen Ilmailumuseon julkaisuja 3, Gummerus Kirjapaino Oy, 1992. ISBN 951-95688-2-4.
  • Kyösti Partonen, Fokker D.VII - Hyvä hävittäjä, vanha vokkeri, Suomen Ilmailuhistoriallinen Lehti 2/1996, ISSN 1237-2315.