7. divisioona (jatkosota)
7. Divisioona ("Kalpadivisioona") oli Savo-Karjalan sotilasläänin perustama jatkosodan divisioona. Kyseiseen Sotilaslääniin kuuluivat Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiirit. [1]
Perustaminen
Perustamisen jälkeen divisioonaan kuuluivat mm. seuraavat yksiköt: [2]
- Jalkaväkirykmentti 9 (JR 9)
- Jalkaväkirykmentti 30 (JR 30)
- Jalkaväkirykmentti 51 (JR 51)
- Kevyt Osasto 15 (Kev.Os.15)
- Kenttätykistörykmentti 2 (KTR 2)
- Raskas Patteristo 28 (Rask.Psto 28)
- Pioneeripataljoona 35 (Pion.P 35)
- Viestipataljoona 26 (VP 26)
- 261. Ilmatorjuntakonekiväärikomppania (261. ItKKK)
7. Divisioona pyrittiin varustamaan määrävahvuuksien mukaisesti, joka suurelta osin onnistui. Puolustusvoimien materiaalin vähäisyydestä johtuen kaikkien tarvikkeiden osalta määrävahvuuksia ei kuitenkaan saavutettu.
Komentajat
- eversti Antero Svensson (18. joulukuuta 1941 kenraalimajuri) 17. kesäkuuta 1941 – 1. elokuuta 1943
- eversti William Häkli
- kenraalimajuri Selim Isakson 28. tammikuuta 1944 – 15. marraskuuta 1944
Sotatoimet
Tappiot
Yhtymien Päämajalle tekemien määräaikaisilmoitusten mukaan 7. Divisioonan kokonaistappiot kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina olivat sodan aikana yhteensä 12 384 miestä, joka oli toiseksi suurin tappiomäärä koko sodan aikana. [4]
Lähteet
- Sotatieteen laitos: Jatkosodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1988. ISBN 951-0-15326-5.
Viitteet
- ↑ Sotatieteen laitos: "Jatkosodan historia" osa 1 s.62 ja 100
- ↑ Sotatieteen laitos: "Jatkosodan historia" osa 1 s.100
- ↑ Jatkosodan tiellä, s. 241–259. 'Jatkosodan suomalaisjoukot ja niiden komentajat', laatinut Mikko Kohvakka. toim. Marko Palokangas. Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotahistorian laitos, 2004. ISBN 951-25-1522-9.
- ↑ Sotatieteen laitos:"Jatkosodan historia" osa 6 s.494
Suomen armeijan divisioonat jatkosodassa
Malline:Tynkä/Toinen maailmansota
7. Divisioonan joukkoyksiköt jatkosodan aikana | ||
JR 9 | JR 30 | JR 51 | KTR 2 | Kev.Os.15 | Pion.P 35 | VP 26 |