6. laivue (RNAS)
| 6. laivue | |
|---|---|
| Toiminnassa |
1916–1917 1917–1918 |
| Valtio |
 Yhdistynyt kuningaskunta |
| Puolustushaarat | merivoimat |
| Osa joukkoa | Laivaston lentojoukot |
6. laivue (engl. No. 6 Squadron) oli laivaston lentojoukkojen (engl. Royal Naval Air Service) lentolaivue, jonka historia alkaa vuodesta 1916. Laivueen toiminta alkoi tiedustelu- ja pommitustehtävillä ensimmäisessä maailmansodassa. Laivue lakkautettiin muodostettaessa 1. huhtikuuta 1918 Britannian kuninkaalliset ilmavoimat puolustushaaraksi liittämällä maavoimien ja laivaston lentojoukot yhteen.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laivaston lentojoukkojen 6. laivueen runko koottiin 1. marraskuuta 1916 Doverissa, mistä se siirrettiin 12. joulukuuta Ranskaan Dunkerqueen pohjoispuolelle Petite Syntheen. Laivue perustettiin 31. joulukuuta virallisesti Petite Synthessä laivaston lentojoukkojen 4. lennoston A laivueesta hävittäjälaivueena komentajanaan John Joseph Petre.[1][2]
Vuoden 1916 lopulla ja seuraavan vuoden alussa maavoimat anoivat amiraliteetilta, että laivaston lentojoukkojen laivueet täydentäisivät maavoimien ilma-armeijakunnan joukkoja lisääntyviä saksalaislaivueita vastaan. Pyynnön seurauksena 1., 3., 6. ja 8. laivue määrättiin maavoimien tueksi. 6. laivue siirrettiin 11. maaliskuuta 1917 La Bellevueen, missä se kuului 3. prikaatin 13. lennostoon. Kuukautta myöhemmin 11. huhtikuuta laivue siirrettiin Chipillyyn 4. prikaatin 14. lennostoon, minkä mukana se siirtyi 26. huhtikuuta Fleziin Guizencourtiin. Lennoston tehtävänä oli tukea 3. armeijaa 9. huhtikuuta alkaneessa Arrasin taistelussa. Petre sai surmansa lento-onnettomuudessa 13. huhtikuuta ja laivueenkomentajan tehtävät vastaanotti 14. huhtikuuta C. D. Breeselle.[2] Laivue oli 18.-19. kesäkuuta Bray Dunesin rintamatukikohdassa. Laivueen kalustona olivat Nieuport 10, 11, 12 ja 17bis ennen kuin ne vaihdettiin kesäkuussa Sopwith Cameleihin[1]. Laivue kuului 29. kesäkuuta saakka 4. prikaatin 3. lennostoon ja sen jälkeen taas saman prikaatin 14. lennostoon. Laivue siirrettiin 26. elokuuta Dunkerqueen, missä se lakkautettiin seuraavana päivänä. Laivueen henkilöstö ja kalusto siirrettiin 9. ja 10. laivueisiin, joista tuli myöhemmin ilmavoimien 209. ja 210. laivueet. Dunkerquen ympäristön kentillä ollessaan laivue tuhosi Britteinsaarilta palaavia keisarillisen Saksan ilmavoimien Gotha-pommittajia[1].[3]
Laivue perustettiin uudelleen Walmer-laivueen ja 11. laivueen henkilöstöstä kalustonaan Airco D.H.4 ja D.H.9 -pommikoneet[1] 1. tammikuuta 1918 Doverissa, mistä se siirrettiin 5. lennostoon Petite Syntheen 14. tammikuuta. Laivueen komentajana oli C. T. MacLaren. Laivue liitettiin 30. maaliskuuta 2. prikaatin 11. lennostoon Ste. Marie Cappeliin. Kun Britannian kuninkaalliset ilmavoimat perustettiin yhdistämällä maavoimien ja ilmavoimien laivueet niin 6. laivueesta tuli 1. huhtikuuta 1918 ilmavoimien 206. laivue, joka kuului edelleen 2. prikaatin 11. lennostoon.[1].[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Royal Air Force Squadrons - The Story behind Today's Units The Heritage, The Aircraft, The Operations: Key Publishing 2016
- Gunn, Peter B.: Naught Escapes Us – The Story Of 206 Squadron. Kinloss Moray: Librario Publishing Ltd, 2004. ISBN 978-1-909238-50-3. (englanniksi)
- Sturtivant, Ray & Page, Gordon: Royal Navy Aircraft Serials and Units 1911–1919. Tonbridge, Kent: Air-Britain (Historians) Limited, 1992. ISBN 0-85130-191-6. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Westrop, Mike: A History of No.6 Squadron Royal Naval Air Service in World War I. Atglen: A. Schiffer Military History Book, 2006. ISBN 0-7643-2425-X. (englanniksi)