47 rōninia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
47 rōninin haudat Sengaku-ji -temppelissä.

47 rōninia tai Chūshingura (Uskolliset) on japanilainen legenda, joka 1700-luvun tositapahtumiin pohjautuen kertoo 47 rōninista eli isännättömäksi jääneestä samuraista, jotka kostavat isäntänsä kuoleman. 47 rōninin taru on yksi kuuluisimpia samuraitarinoita, ja sitä pidetään usein eräänlaisena Japanin kansallislegendana. Tarina on tunnetuin bushidōn eli samuraiden kunniakoodin ja elämäntavan kuvaus.

Tarinan alussa hoviherra Kira loukkaa samuraiden isäntää, Akōn daimio Asano Nakanoria, joka tästä raivostuneena hyökkää loukkaajaansa kohti, haavoittaen tätä päähän ja olkapäähän. Vartijat kuitenkin estävät Asanoa tappamasta Kiraa. Hyökkäyksen vuoksi Asanon on pakko tehdä seppuku. Isäntänsä kuoltua 47 samuraita jäävät isännättömiksi.[1] Ōishi Kuranosuken johdolla he vannovat kostavansa isäntänsä kuoleman tappamalla Kiran. He ryhtyvät tämän jälkeen valmistelemaan salamurhaa ja pyrkivät sekoittumaan muuhun väestöön ryhtymällä munkeiksi ja kauppiaiksi. Ōishi tekeytyy juopoksi ja saa näin Kiran uskomaan, että mitään pelkoa kostosta ei ole.

Valmisteltuaan murhaa vuoden salaliittolaiset hyökkäävät pahaa-aavistamattoman virkamiehen taloon. Rōninit ovat jakaantuneet kahteen ryhmään, ja rummun lyönti on merkkinä hyökkäyksen aloituksesta, pillin vihellys puolestaan Kiran löytymisestä. Kiivaan taistelun jälkeen Kira löytyy piilostaan. Rōninit tarjoavat hoviherralle mahdollisuutta itsemurhaan, mutta tämä ei halua tehdä sitä. Ōishi tappaa lopulta Kiran. Tämän jälkeen rōninit vievät Kiran pään isäntänsä haudalle ja antautuvat. Nuorin rōnineista lähetetään sitä ennen viemään sana Akoon, että rōninit ovat täyttäneet velvollisuutensa.

Shōgun päättää lopulta, että vangittuja rōnineja ei teloiteta kuten rikollisia vaan he saavat tehdä seppukun. Kuolemansa jälkeen rōninit haudattiin isäntänsä viereen. Sanansaattajaksi lähetetyn rōninin shogun armahtaa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Olavi K. Fält, Kai Nieminen, Anna Tuovinen ja Ilmari Vesterinen: Japanin kulttuuri. Kolmas painos, v. 2002. Otava, 1994. 951-1-12746-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Japanin kulttuuri, s. 506–507
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.