1,2-dikloorietaani

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
1,2-dikloorietaani

1,2-dichloroethane.svg

Tunnisteet
Muut nimet Etyleenidikloridi
1,2-etyleenidikloridi
Dikloorietaani
CAS-numero 107-06-2
Ominaisuudet
Molekyylikaava C2H4Cl2
Moolimassa 98,96 g/mol
Ulkomuoto Neste
Sulamispiste −37,5 °C (236 K)
Kiehumispiste 83,5 °C (357 K)
Tiheys 1,235 g/cm3
Liukoisuus veteen 0,87 g/100 ml (20 °C)

1,2-dikloorietaani, josta käytetään myös nimiä etyleenidikloridi, 1,2-etyleenidikloridi, dikloorietaani (C2H4Cl2) on orgaaninen liuotin, joka normaaliolosuhteissa on olomuodoltaan väritön, jähmeä neste, jolla on tunnusomainen haju. 1,2-dikloorietaani muuttuu tummaksi ilman, kosteuden ja valon vaikutuksesta. 1,2-dikloorietaanin rakennekaava on ClCH2CH2Cl, moolimassa 98,96 g/mol, sulamispiste − 37,5 °C, kiehumispiste 83,5 °C, suhteellinen tiheys 1,235 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3), liukoisuus veteen (20 °C) 0,87 g/100 ml, leimahduspiste 13 °C c.c., itsesyttymislämpötila 413 °C ja CAS-numero 107-06-2.

1,2-dikloorietaanin pääkäyttökohde on muoviteollisuudessa vinyylikloridin (CH2=CH-Cl) valmistus, mutta sitä käytetään myös lähtöaineena synteettisen tauriinin teollisessa valmistuksessa. 1,2-dikloorietaania on käytetty myös lisäaineena lyijy-yhdisteitä sisältävissä bensiineissä.

1,2-dikloorietaani on Suomessa luokiteltu työministeriön päätöksellä syöpävaaralliseksi aineeksi.

Muita kloorietaaneja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]