1,1-difluorietaani

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
1,1-difluorietaani
Tunnisteet
CAS-numero 75-37-6
PubChem CID 6368
SMILES CC(F)F
Ominaisuudet
Molekyylikaava C2H4F2
Moolimassa 66,052 g/mol
Sulamispiste −117,0 °C[1]
Kiehumispiste -24,7 °C[1]
Tiheys 0,0027 g/cm3 (25 °C, 1 atm)[2]
Liukoisuus veteen 3,2 g/l (21 °C, 1 atm)[3]

1,1-difluorietaani (C2H4F2) eli etylideenidifluoridi, HFC-152a tai jäähdytyskaasu R152a on fluorihiilivetyihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muun muassa ponnekaasuna ja jäähdytysaineena.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa 1,1-difluorietaani on väritöntä kaasua, joka voidaan nesteyttää paineenalaisena. Yhdiste liukenee vain vähäisessä määrin veteen. 1,1-difluorietaani syttyy palamaan melko helposti.[1][4][5] Aineen hengittäminen vaikuttaa keskushermostoon ja voi aiheuttaa mielihyvän tunnetta. Aineen väärinkäyttöä päihtymistarkoitukseen on raportoitu.[6][7]

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1,1-difluorietaania valmistetaan etyynin ja vetyfluoridin reaktiolla 220–280 °C:n lämpötilassa. Katalyyttinä reaktiossa käytetään alumiinifluoridia tai alumiinifluoridin, magnesiumin ja vismutin seosta. Muita menetelmiä ovat metallikloridien katalysoima vinyylikloridin fluoraus tai 1,2-dikloorietaanin fluoraus.[4][8][9][10]

1,1-difluorietaania käytetään esimerkiksi ponnekaasuna aerosolipulloissa, jäähdytysaineena kylmälaitteissa ja autojen ilmastointilaitteissa sekä vaahdotusaineena vaahtomuovien valmistuksessa. 1,1-difluorietaanista voidaan myös valmistaa vinyylifluoridia. Yhdiste ei ole haitallista otsonikerrokselle, ja sen vuoksi sillä on korvattu freonien käyttöä.[4][8][9][10][11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 60. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
  2. 1,1-difluoroethane: Density Euroopan kemikaalivirasto. Viitattu 21.11.2023. (englanniksi)
  3. 1,1-difluoroethane: Water solubility Euroopan kemikaalivirasto. Viitattu 21.11.2023. (englanniksi)
  4. a b c Sifang Li: Manufacture of Fine Chemicals from Acetylene. Walter de Gruyter GmbH, 2021. ISBN 9783110714999. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 21.11.2023). (englanniksi)
  5. 1,1-difluorietaanin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 21.11.2023
  6. Matthew S. Sisk, Colleen N. Hickey & Mark B. Mycyk: Dusting right under our nose difluoroethane abuse in the emergency department. European Journal of Emergency Medicine, 2012, 19. vsk, nro 2, s. 130. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.11.2023. (englanniksi)
  7. Nicholas B Tiscione & Timothy P Rohrig: 1,1-Difluoroethane Forensic Aspects for the Toxicologist and Pathologist. Journal of Analytical Toxicology, 2021, 45. vsk, nro 8, s. 792–798. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.11.2023. (englanniksi)
  8. a b Maher Y. Elsheikh, Christopher A. Bertelo & William R. Dolbier Jr.: "Hydrofluorocarbons", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005.
  9. a b Bruce E. Smart & Richard E. Fernandez: "Fluorinated Aliphatic Compounds", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000.
  10. a b Günter Siegemund, Werner Schwertfeger, Andrew Feiring, Bruce Smart, Fred Behr, Herward Vogel, Blaine McKusick & Peer Kirsch: "Fluorine Compounds, Organic", teoksessa Ullmann’s Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2016.
  11. OECD SIDS: 1,1-Difluoroethane 2006. OECD. Viitattu 21.11.2023. (englanniksi)