’Patafysiikka
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
’Patafysiikka on ranskalaisen kirjailijan Alfred Jarryn kehittämä filosofian haara, joka tutkii metafysiikan tuolla puolen olevia asioita.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Termi ’patafysiikka (ransk. ’pataphysique) esiintyi painettuna ensi kerran Alfred Jarryn artikkelissa ”Guignol”, joka julkaistiin L’Écho de Paris littéraire illustré -lehden 28. huhtikuuta 1898 ilmestyneessä numerossa. Myöhemmin Jarry määritteli ’patafysiikan näin: ”kuvitteellisten ratkaisujen tiede, joka liittää symbolisesti virtuaalisuutensa kuvailemien olioiden ominaisuudet niiden luonteenomaisiin piirteisiin” (Gestes et opinions du Docteur Faustroll, osa II, kappale VIII). Raymond Queneau on kuvaillut ’patafysiikan lepäävän ”ristiriitaisuuksien ja poikkeuksien totuudessa”. Se on modernin tieteen metodien parodiaa, ja käyttää usein nonsensen kielellistä ilmaisutapaa. ’Patafysiikan harjoittajaa kutsutaan ’patafyysikoksi.
Jarry edellytti kirjoitusasuun heittomerkkiä ”välttääkseen yksinkertaisen sanaleikin”, joka olisi ehkä ollut ”patte à physique” (fysiikan jalka) tai mahdollisesti ”pas ta physique” (ei sinun fysiikkasi).
Collège de ’pataphysique on Pariisissa 11. toukokuuta 1948 perustettu patafyysisestä filosofiasta kiinnostuneiden taiteilijoiden ja kirjailijoiden ryhmittymä. Collègen motto on Eadem mutata resurgo (”Nousen uudelleen samana, mutta muuttuneena”) ja sen päällikkönä toimii Hänen Suuruutensa, paroni Jean Mollet. Collègen julkaisuihin kuuluvat muiden muassa Cahiers du Collège de ’Pataphysique ja Dossiers du Collège de ’Pataphysique. Collège valitsee satraappeja, jotka ovat kunnostautuneet ’patafysiikan edistäjinä. Kuuluisia satraappeja ovat esimerkiksi Marcel Duchamp, Man Ray ja Umberto Eco.
Ranskalaiset kirjailijat Raymond Queneau, Jean Genet, Boris Vian ja Jean Ferry ovat määritelleet itsensä ’patafyysiseen traditioon kuuluviksi. Filosofi Jean Baudrillard lasketaan usein ’patafyysikoiden joukkoon. Amerikkalainen kirjoittaja Pablo Lopez on laajentanut ’patafysiikkaa kehittelemällä pataforan, jonka suhde metaforaan on kuin metaforan suhde todellisuuteen.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jarry, Alfred: Tohtori Faustroll : johdatus patafysiikkaan. Suomentanut Sami Sjöberg. Turku: Savukeidas, 2016. ISBN 978-952-268-180-5
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Novum Organum du Collège de ’Pataphysique (ranskaksi)
- The London Institute of 'Pataphysics (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Patakosmos, the complete ‘Pataphysics Institute map of the world (englanniksi)
- Ognois, Claude: 'Pataphysique et Philosophie (ranskaksi)
- Ricciardi, Giovanni: CHRIS MY BODY! Gioco Patafisico – where is your body? – A ‘Pataphysical game (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Williams, Jonathan: Pata or Quantum: Duchamp and the End of Determinist Physics. Tout-fait. (englanniksi)