Žytkavitšy

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Žytkavitšy, Žitkovitši
(Жыткавічы, Житковичи)
vaakuna
vaakuna

Žytkavitšy, Žitkovitši

Koordinaatit: 52°13′06″N, 27°51′23″E

Valtio Valko-Venäjä Valko-Venäjä
Alue Homelin alue
Perustettu 1500[1] (maininta)
Korkeus 125–150 m
Väkiluku (10/2009) 15 893 (40 838 piiri)
Aikavyöhyke UTC+3









Žytkavitšy (valkoven. Жыткавічы) eli Žitkovitši ven. Житковичи) on pieni noin 15 893 asukkaan kaupunki Homelin alueella Valko-Venäjän eteläosissa. Žytkavitšyn kaupunki, joka on samannimisen 40 838 asukkaan maaseutuvaltaisen hallintopiirin keskus, sijaitsee maanteitse 123 kilometriä Mozyrin ja 232 kilometriä Homelin (Gomel) länsipuolella. Pääkaupunki Minskiin pohjoisessa on 230 kilometriä.[2][3][4]

Kansantaidetta heinäpaaleilla Žytkavitšyn piirissä. Näkymä kantatien P88 varrelta syyskesällä 2009.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen maininta Žytkavitšyn kylästä löytyy vuoden 1500 Liettuan suuriruhtinaskunnan asiakirjoista. Myöhemmin alueesta tuli osa Puola-Liettuaa. Sittemmin tämä maatalousvaltainen alue liitettiin Venäjän keisarikuntaan (Žitkovitšin volost). Polesian rautatien rakentaminen toi junanradan Žytkavitšyyn 1886 ja loi pohjaa puunjalostusteollisuuden samoin kuin maataloustuotteiden jatkojalostukselle. Kylä ja ympäröivä maaseutualue kasvoi vähitellen. Nimitys kaupungiksi tuli vuonna 1971 eli Valko-Venäjän sosialistisen neuvostotasavallan vuosina.[1]

Liikenneyhteydet, Turau ja Pripetin kansallispuisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turau ja sen historia on osa Žytkavitšyn piirin historiaa. Kuvassa tunnettu piispa Kirill Turovilaisen patsas historiallisella Turaun linnanmäellä Pripet-joen lähistöllä.

Žytkavitšyn rautatieasema sijaitsee eteläisen poikittaisrautatien eli länsi-itäsuuntaisen Brest-Kobryn-Pinsk-Luninets-Žytkavitšy-Kalinkavitšy-Retšytsa-Homel-radan varrella. Valtatieyhteyksistä tärkein on samansuuntainen M10-valtatie (Brest-Kobryn-Kalinkavitšy-Homel), joka kulkee 5 kilometriä Žytkavitšyn keskustasta pohjoiseen. Valtatieltä etelään erkaneva P88-kantatie kulkee kaupungin keskustan läpi ja jatkaa etelään Pripet-joen yli, ja kääntyy joen eteläpuolella länteen historialliseen Turaun kaupunkiin (Žytkavitšyn keskustasta 26 km), joka kuuluu saman Žytkavitšyn piiriin.[2][3]. Dneprin navigoitava sivujoki Pripet on myös kaupallisen proomuliikenteen käytössä.

Muun muassa linnustonsa puolesta merkittävä, 1996 perustettu Pripetin kansallispuisto sijaitsee suurelta osin Žytkavitšyn alueella. Kansallispuistoa taustoittava luontomuseo löytyy samaan hallintopiiriin kuuluvasta Turaun pikkukaupungista (2 967 as., väestönlaskenta 10/2009).[5][4] Myös Keski-Pripetin kansallinen maisemansuojelualue, joka on Valko-Venäjän tunnetuimpia Ramsarin sopimuksen mukaisia vesiperäisiä suojelualueita, sijaitsee osaksi Žytkavitšyn piirin alueella.[3][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Zhitkovichi - History" (Žytkavitšyn historiaa) Zhitkovichi regional executive committee. Viitattu 12.6.2010. (englanniksi) ja (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
  2. a b Беларусь Автодорожная (Belarus Avtodorožnaja), 1:1 200 000. Квадрограф, Minsk, 2008. (venäjäksi)
  3. a b c Республики Беларусь Атлас автомобильных дорог (Respubliki Belarus Atlas Avtomobilnyh Dorog) 1:200 000. Population of towns in Gomel region s. 189. Государственный комитет по имуществу Республики Беларусь & "Белкартография", Minsk, 2007. ISBN 978-985-508-010-8. (venäjäksi), (englanniksi)
  4. a b Перепись населения Республики Беларусь 2009 года, Таблица 1.2, ЧИСЛЕННОСТЬ НАСЕЛЕНИЯ ОБЛАСТЕЙ И РАЙОНОВ - Гомельская (pdf) (Valko-Venäjän tasavallan väestönlaskenta 2009, Väestö alueissa ja piireissä - Homelin alue) 5.8.2010. belstat.gov.by. Viitattu 5.3.2011. (venäjäksi)
  5. Prypyats River National Park (Pripjatin kansallispuistosta) National Tourism Agency. Viitattu 12.6.2010. (englanniksi) ja (venäjäksi)
  6. Information Sheet on Ramsar Wetlands (RIS) -Mid-Pripyat State Landscape Zakaznik (pdf) 27.10.2000. wetlands.org. Viitattu 4.5.2011. (englanniksi)[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]