Veto-oikeus
Veto-oikeus (lat. vetō, 'minä kiellän')[1] on kielto tai tahdonilmaus, jolla valtionjohtaja, muu valtioelin, yhteisö taikka yksityinen toimija voi laillisesti estää jonkin päätöksen syntymisen tai voimaantulon.[2] Termi tulee antiikin Roomasta, missä kansantribuunilla oli veto-oikeus kaikkien virkamiesten päätöksiin diktaattorin päätöksiä lukuun ottamatta.[3]
Yleisesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laaja veto-oikeus hidastaa päätöksentekoa tai tekee sen jopa mahdottomaksi, mutta veto-oikeus on toisaalta perusteltua asioissa, joissa yksimielisyys on erittäin tärkeää. Esimerkiksi Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostossa on käytössä veto-oikeus, mutta vain sen viidellä pysyvällä jäsenmaalla. Veto-oikeutta käyttämällä yksikin siihen oikeutettu jäsen voi halutessaan estää päätöksiä ja muutoinkin vaikeuttaa YK:n toimintaa. Veto-oikeus on käytössä YK:n turvallisuusneuvoston lisäksi muun muassa osassa Euroopan unionin päätöksentekoa.lähde?
Puolan valtiopäivillä vuosina 1652–1791 päätöksenteko edellytti, että valtiopäivämiesten oli oltava asiasta yksimielisiä. Jokaisella heistä oli siis mahdollisuus estää päätöksen voimaantulo. Tämä järjestelmä tunnetaan nimellä liberum veto.[4]
Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen perustuslain mukaan tasavallan presidentillä on lykkäävä eli suspensiivinen veto-oikeus eli hän voi jättää vahvistamatta eduskunnan hyväksymän lain, jolloin laki palautuu eduskunnalle uudelleen käsittelyä varten. Tämä ei ole varsinainen lainsäädännöllinen veto-oikeus vaan lähinnä oikeus palauttaa laki eduskunnan uudelleen harkittavaksi. Mikäli eduskunta hyväksyy lain uudelleen asiasisällöltään muuttamattomana, se tulee voimaan ilman presidentin vahvistusta. Jos eduskunta ei uudessa käsittelyssä hyväksy lakia, se raukeaa.[5][6] Vanhassa hallitusmuodossa vuodelta 1919 tasavallan presidentillä oli veto-oikeus lakiin, mutta jos sen seuraavakin vaalien jälkeen valittu eduskunta hyväksyi, se oli presidentin vahvistettava[7].
Veton kumoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Veton kumoaminen tai ohittaminen tarkoittaa varsinaisen päätöksen tehneen valtioelimen oikeutta saattaa alkuperäinen päätös voimaan huolimatta sitä vastaan käytetystä veto-oikeudesta, kuten esimerkiksi kansanedustuslaitoksen valtaa presidentin veton kumoamiseksi. Tällainen oikeus on käytössä muun muassa Yhdysvalloissa.lähde?
Yhdysvalloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdysvaltain presidentillä on veto-oikeus kongressin hyväksymiin lakeihin ja eräisiin muihin päätöksiin. Presidentin veto voidaan kuitenkin kumota (engl. veto override), mikäli tällainen esitys saa sekä edustajainhuoneessa että senaatissa tuekseen vähintään 2/3 edustajista. Ensimmäisen kerran kongressi ohitti presidentin veton John Tylerin presidenttikaudella.[8] Liittovaltion lisäksi myös useimmilla Yhdysvaltain osavaltioilla on käytössään vastaava oikeus, mikä vaatii useimmiten 2/3 kannatuksen osavaltion kongressissa.lähde?
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja. Helsinki: Otava, 2015.
- Pitkäranta, Reijo: Suomi-latina-suomi-sanakirja. Wsoy, 2002. ISBN 951-0-22506-1.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pitkäranta 2002, s. 17
- ↑ Aukio, Annukka (toim.): Uusi sivistyssanakirja. 3. painos. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-06121-6.
- ↑ Castren & Pietilä-Castren 2015, s. 626
- ↑ Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965.
- ↑ Suomen perustuslaki (77–78 §) Finlex. Arkistoitu 23.4.2012. Viitattu 17.5.2012.
- ↑ Hallituksen esitys eduskunnalle uudeksi Suomen Hallitusmuodoksi (HE 1/1998 vp) (Yksityiskohtaiset perustelut, 77 §) Helsinki: Eduskunta. Viitattu 17.5.2012.
- ↑ Suomen Hallitusmuoto vuodelta 1919 finlex. Viitattu 22.10.2020.
- ↑ http://www.senate.gov/reference/resources/pdf/presvetoes.pdf