Rubiini
Rubiini on punainen jalokivi, joka safiirin tavoin kuuluu korundiryhmään eli on alumiinioksidia. Alumiinioksidi Al2O3 on erittäin kova ja veteen liukenematon ioniyhdiste, jonka ominaisuudet johtuvat ionien pienestä koosta ja suuresta sähkövarauksesta. Se onkin timantin jälkeen kovin jalokivi (Mohsin asteikolla 9). Rubiinin kiteet ovat kuusisivuisia prismoja tai levyjä ja romboedreja.
Rubiini on vaihtelevan punainen niin, että väri vaihtelee hieman esiintymän mukaan, mutta esiintymä ei ole siitä suoraan pääteltävissä. Halutuin väri on kyyhkysen veren punainen. Raakakivi näyttää samealta ja rasvaiselta, mutta hiottu kivi loistaa miltei timantin lailla. Sulkeumat ovat yleisiä, eikä niitä välttämättä pidetä virheinä, vaan aitouden takeena. Rubiinin värin aiheuttavat etupäässä kromi-ionit, ruskehtavissa kivissä myös rauta. Nämä pitoisuudet ovat niin pieniä, ettei niitä merkitä kaavaan.[1]
Jalokiven nimi on peräisin latinankielisestä sanasta 'rubeus', joka tarkoittaa punaista. Aiemmin sitä on kutsuttu myös punaiseksi spinelliksi.
Esiintymät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Entisaikaan rubiineja löydettiin paljon Myanmarista ja Sri Lankasta. Nykyisin niitä louhitaan myös Thaimaassa, Yhdysvalloissa ja Tansaniassa.[2]
Teollinen käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rubiineja käytetään kovuutensa vuoksi muun muassa laakereissa. Smirgelit ovat usein korundia. Teollisuusrubiinit ovat usein keinotekoisia.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ David C. Cook ja Wendy L. Kirk: ”Korundi: Jalokivimuunnokset”, Mineraalit ja jalokivet, s. 95. Suomeksi julkaissut Gummerus kustannus Oy. Suomentanut Kalle Taipale. Gummerus, 2009. ISBN 978-951-20-8083-0.
- ↑ Rudolf Ḋud'a ja Luboṥ Rejl: ”Rubiini”, Jalokivien maailma, s. 28–31. Tšekinkielinen alkuteos, suomennettu saksankielisestä laitoksesta. Suomentanut Kalle Taipale. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22706-4.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rubiini Wikimedia Commonsissa
