Rimpivihvilä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rimpivihvilä
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Vihviläkasvit Juncaceae
Suku: Vihvilät Juncus
Laji: stygius
Kaksiosainen nimi

Juncus stygius
L.

Katso myös

  Rimpivihvilä Wikispeciesissä
  Rimpivihvilä Commonsissa

Rimpivihvilä (Juncus stygius) on hetteiköissä ja keski- ja runsasravinteisilla rimpisoilla kasvava vihviläkasvi.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvi on monivuotinen ja se kasvaa 5–20 senttimetriä korkeaksi. Kasvin varsi on pysty sekä monesti lehdekäs ja punertavansävyinen. Rimpivihvilän juurakko on vaakasuora ja lyhyt. Kasvin lehdissä ei ole ruotia, ja ne ovat tupellisia. Lehtitupet ovat avoimia. Rimpivihvilän lehdet ovat muodoltaan liereitä ja ohuita. Useasti kasvin kukinto on 1–2- tai 3–4-sykeröinen. Sykeröt puolestaan ovat 1–3-kukkaisia. Rimpivihvilän kukat ovat kaksineuvoisia, pienikokoisia, vaaleanruskeita ja säteittäisiä. Kasvi kukkii vyöhykkeillä VI–VII keskikesällä. Rimpivihvilän emin luotti on muodoltaan kolmiliuskainen ja heteitä on kuusi kappaletta. Kasvi on tuulipölytteinen. Kasvin hedelmä on 5–5,6 millimetriä pitkä monisiemeninen kota. Kota on muodoltaan kolmisärmäinen, tylppäkärkinen, vaaleanruskea ja luumunmuotoinen.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rimpivihvilä on Suomessa yleinen Pohjois-Suomessa Kainuun ja Keski-Pohjanmaan alueille saakka. Etelä-Suomessa se on harvinaistunut.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Maiz-Tome, L.: Juncus stygius IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.11.2016. (englanniksi)
  2. a b Rimpivihvilä Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö (Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos). Viitattu 2.11.2008. [vanhentunut linkki]