C. Wright Mills

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
C. Wright Mills
Henkilötiedot
Syntynyt28. elokuuta 1916
Waco, Teksas
Kuollut20. maaliskuuta 1962 (45 vuotta)
West Nyack, New York
Koulutus ja ura
Tutkinnot Wisconsinin yliopisto
Instituutti Columbian yliopisto
Tutkimusalue Sosiologia
Aiheesta muualla
www.cwrightmills.org

Charles Wright Mills (28. elokuuta 1916 Waco – 20. maaliskuuta 1962 West Nyack) oli yhdysvaltalainen sosiologi, joka tunnetaan modernin konfliktiteorian isänä. Häntä on luonnehdittu muun muassa ilmaisuilla "radikaalin suorapuheinen julkinen intellektuelli, sosiologiaa Columbian yliopistossa opettava moottoripyöräilevä anarkisti Texasista"[1] ja "puoliksi provokaattori, puoliksi sosiologi".[2]

Sosiologi C. Wright Mills oli yhteiskuntatieteiden yksinäinen susi, akateeminen riitapukari ja yhteiskunnallinen näkijä. Hänestä tuli radikalisoituvan opiskelijaliikkeen legenda. Pääteoksissaan hän tutki modernien yhteiskuntien keskeisiä kysymyksiä: yhteiskuntaluokkia, kulutuskapitalismia ja valtaeliittejä painottaen sosiologista mielikuvitusta tutkijan käsityötaitona. Millsin mukaan yhteiskuntatieteilijän kriittinen tehtävä on kääntää ihmisten yksityisiksi kokemat ongelmat julkisiksi kysymyksiksi.[3]

Millsin tärkeimmät teokset ovat hänen kolme Yhdysvaltojen toisen maailmansodan jälkeisen yhteiskuntaa käsittelevää tutkimustaan ammattiyhdistyksestä, luokkarakenteesta ja vallankäytöstä: The New Men of Power (1948), White Collar (1951) ja The Power Elite (1956). Niiden lisäksi Mills loi mainetta hänen tunnetuimmaksi tulleella, yhteiskuntatieteen metodologiaa tarkastelevalla teoksellaan The Sociological Imagination (1959). 45-vuotiaana kuolleelta sosiologilta jäi useita käsikirjoituksia, muun muassa teos The Cultural Apparatus ja kuvitteelliseen kirjeenvaihtoon perustuva Contacting the Enemy: Tovarich, written to an imaginary Soviet colleague. Osa näistä tähän teokseen kirjoitetuista kirjeistä on julkaistu myöhemmin hänen tyttäriensä toimittamassa teoksessa Millsin käymästä kirjeenvaihdosta.[4]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mills päätti tohtoriopintonsa Wisconsinin yliopistossa 1941 ja tuli samana vuonna nimitetyksi ensimmäiseen akateemiseen työpaikkaansa Marylandin yliopiston apulaisprofessoriksi. Lähinnä John Deweyn pragmatismia käsittelevän väitöskirjansa A Sociological Account of Pragmatism: An Essay on the Sociology of Knowledge hän jätti tarkastukseen seuraavana vuonna. Vuoden 1945 alussa hän sai paikan Columbian yliopiston yhteydessä toimineesta kuuluisasta Bureau of Applied Social Research (BASR) -tutkimuslaitoksesta (nyk. Institute of Social and Economic Research and Policy), jota johti sen vuonna 1944 perustanut Paul F. Lazarsfeld.[5] BASRissa työskennellessään Mills julkaisi yhteistyönä tutkimukset ammattiyhdistysjohtajista (The New Men of Power, 1948) ja Puerto Ricosta tulleista siirtolaisista (The Puerto Rican Journey, 1950).[6]

Kirjeessään (20. 11. 1948) ystävälleen, Politics-lehden päätoimittaja Dwight Macdonaldille, Mill valittaa aikansa menevän miltei kokonaan kollektiiviseen tutkimustyöhön sen sijaan että käyttäisi sen kirjoittamiseen, minkä kokee varsinaiseksi työkseen. Kirjoittaakseen hyvin "kirjoittaminen täytyy elää: kirjoista tekemänsä muistiinpanot, tapahtumista ammentamansa merkitykset, jopa katunäkymän antama vaikutelma. – – niiden täytyy sisältyä siihen mitä on tekemässä. Itsekkäästi ajatellen haluan olla vapaa kerätäkseni tällaisen aineiston ja käyttääkseni sen itse vapaasti valitsemaani tutkimustyöhön".[7]

Vuotta myöhemmin, 1946, Mills nimitettiin Columbian yliopistoon sosiologian yliassistentiksi (assistant professor) ja BASRin työvoimatutkimuksen osaston johtajaksi. Vuonna 1950 hänestä tuli sosiologian apulaisprofessori ja 1956 professori. [8]

Mills toimi vierailuprofessorina kevätlukukaudet Chicagon yliopistossa (1949) ja Brandeisin yliopistossa (1953) sekä lukuvuoden Fulbright-opettajana Kööpenhaminan yliopistossa (1956–1957). Lisäksi hän teki lyhyen vierailun Meksikon yliopistoon opettaen marxismia käsittelevässä seminaarissa.[8]

Millsin uran merkkivuodet:

Mills opetti Columbian yliopiston lisäksi Lontoossa, Mexico Cityssä ja Fulbright-tutkijana Kööpenhaminan yliopistossa. Kuusi vuotta hänen kuolemansa jälkeen, vuonna 1968, Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA nimesi Millsin opiskelijaradikalismin päävaikuttajien joukkoon yhdessä Herbert Marcusen (1898–1979) ja Frantz Fanonin (1925–1961) kanssa.[9]

Pääteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The New Men of Power: America’s Labor Leaders (1948)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työn sosiologian alaan kuuluvan teoksen tutkimuskohteena on ammattiyhdistyksen ja erityisesti sen ammattiyhdistysjohtajien rooli ja tehtävä toisen maailmansodan jälkeisen Yhdysvaltojen rakentamisessa. Mills kysyy, mikä on ammattiyhdistyksen merkitys sosiaalisen muutoksen edistämisessä ja niin kutsutun valtavirran (the main drift) — yhteiskunnan militarisoitumisen, vieraantuneisuuden ja kulutuksen totalitarismin — vastustamisessa. Siinä missä Millsin lähtökohta on optimistinen, hänen johtopäätökset ovat synkkiä: ammattiyhdistysjohtajista ei ole yhteiskunnan muuttamiseen oikeudenmukaiseksi ja tasa-arvoiseksi, sillä heidän intressinään näyttää olevan vallan kahminen ja mukautuminen systeemiin ja vehkeily omistajien kanssa. ”Ei ihme, että ajan oloon mukautuminen tekee joistain heistä omien pienten alojensa rosvoparoneita.”[10]

The Power Elite (1956)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjassaan Mills erottaa kolme yhteen kytkeytyvää eliittien valtakeskittymää. Liike-elämän eliitti oli muuttunut erityisesti toisen maailmansodan jälkeen paikallisesta kansalliseksi, se tuotti tarpeita ja tuotteita kansallisille markkinoille. Sen liiketoimintatavat olivat muuttuneet paikallisesta omistajavetoisuudesta manageriaalisiksi, jossa omistaminen ja johtaminen oli erotettu toisistaan.

Asevoimissa tapahtui samantapaisia intressisiirtymiä: toinen maailmansota synnytti sotateollisuuden ja nosti esiin ”sotaherrojen” eliitin, jota Mills piti kaikkein vaarallisimpana sen käytettävissä olevan tuhovoiman vuoksi. Mills kirjoittaa Yhdysvaltain militarismista valtavirtana (the main drift), jonka nimenomaisena tarkoituksena ei ole puolustus vaan ”jatkuvan sotatalouden” (permanent war economy) ja ”sodan metafysiikan” ylläpitäminen.

Kolmas, poliittinen eliitti muodostui suppeasta poliittisten vaikuttajien ryhmästä poliittisen päätöksenteon huipulla. He eivät Millsin mukaan ole niinkään kiinnostuneita rahasta, jota heillä jo oli yllin kyllin, vaan ennen muuta "amerikkalaisen elämäntavan" säilymisestä ja vallasta sinänsä.[11] He ovat läheisissä suhteissa niin korporaatioeliitin kuin sotaherrojen kanssa muodostaen vallankäytön ulkopuolisilta suljetun ytimen.

Sosiologinen mielikuvitus (1959)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1982 suomennetussa teoksessaan The Sociological Imagination (Sosiologinen mielikuvitus) Mills esittää käsityksensä sosiologian tehtävistä ja sosiologin ammattitaidosta eräänlaisena käsityöläisyytenä. Millsin lähes lentäväksi lauseeksi tulleen ajatuksen mukaan sosiologinen mielikuvitus ja sosiologin ammattitaito tarkoittavat ihmisten kokemien yksityisten huolien näkemistä historiallis-yhteiskunnallisissa kokonaisyhteyksissään ("turning private troubles and concerns into public issues).[12]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • From Max Weber: Essays in Sociology, toim. yhdessä Hans Gerthin kanssa (1946)
  • The New Men of Power: America's Labor Leaders (1948).
  • The Puerto Rican Journey: New York's Newest Immigrants (Clarence Seniorin ja Rose Goldenin kanssa) (1950).
  • White Collar: The American Middle Classes (1951).
  • Character and Social Structure: The Psychology of Social Institutions (Hans Gerthin kanssa).
  • The Power Elite (1956). (luku 7.) (arvostelu)
  • The Causes of World War Three (1958).
  • Sosiologinen mielikuvitus. (The Sociological Imagination, 1959.) Suomentaneet Antti Karisto ym. 2., tarkistettu laitos. Suomennokset tarkistanut Juha Suoranta. Helsinki: Gaudeamus, 2015. ISBN 978-952-495-265-1.
  • Listen, Yankee: The Revolution in Cuba (1960).
  • The Images of Man (toim.) (1960)
  • The Marxists (1962).

Postuumit teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Power, Politics, and People (toim. Irving Louis Horowitz, 1963).
  • Sociology and Pragmatism: The Higher Learning in America (diss., 1964).
  • Who Controls America (1988).
  • C. Wright Mills: Letters and Autobiographical Writings (toim. Kathryn ja Pamela Mills, 2000) (luku 1, arvostelu (Arkistoitu – Internet Archive), arvostelu, koko kirja).
  • The Politics of Truth. Selected Writings of C. Wright Mills (toim. John H. Summers, 2008).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Näin Millsiä kuvaa John Summers toimittamansa Millsin valikoitujen kirjoitusten The Politics of Truth (2008) takakannessa.
  2. ↑ Russell Jacob teoksen The Politics of Truth (2008) takakannessa.
  3. ↑ Mills, C. Wright (1982). Sosiologinen mielikuvitus. Helsinki: Gaudeamus.
  4. ↑ Mills, Kathryn – Mills, Pamela (2000): C. Wright Mills: Letters and Autobiographical Writings. Berkeley and Los Angeles: California University Press. Ks. myös kirja-arvostelu.
  5. ↑ Ks. http://www.outofthequestion.org/Media-Research-of-the-1940s/BASR.aspx (Arkistoitu – Internet Archive), http://iserp.columbia.edu/about (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ Ks. Meléndez Vélez, Eduardo (2005): The Puerto Rican Journey Revisited: Politics and the Study of Puerto Rican Migration.[vanhentunut linkki] Centro Journal 7 (2).
  7. ↑ C. Wright Mills: Letters and Autobiographical Writings, s. 128. Berkeley and Los Angeles: California University Press.
  8. ↑ a b Mills, Kathryn – Mills, Pamela (2000): C. Wright Mills: Letters and Autobiographical Writings, s. 344–346. Berkeley – Los Angeles: California University Press.
  9. ↑ Summers, John (2008): Every Fury on Earth, s. 189. Aurora, CO: The PenMark Press.
  10. ↑ Mills, C. Wright 2001: The New Men of Power: America's Labor Leaders, s. 123. Urbana & Chicago: University of Illinois Press.
  11. ↑ Mills, C. Wright (2000): Power Elite, s. 227. Oxford: Oxford University Press.
  12. ↑ Sosiologi on osa tutkimuskohdettaan. Sosiologian peruskurssi, avoin yliopisto

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aptheker, Herbert: The World of C. Wright Mills. 1960.
  • Aronowitz, Stanley (toim.): C. Wright Mills: A Three-Volume Set. 2004.
  • Aronowitz, Stanley: Taking It Big: C. Wright Mills and the Making of Political Intellectuals. 2012.
  • Eldridge, John: C. Wright Mills. 1983.
  • Eldridge, John: C. Wright Mills and the Ending of Violence. 2003.
  • Geary, Daniel: Radical Ambition: C. Wright Mills, the left, and American social thought. University of California Press, 2009. (Luku 6 ja epilogi.)
  • Hayden, Tom – Aronowitz, Stanley – Flacks, Richard – Lemert, Charles: Radical Nomad: C. Wright Mills and His Times. 2006.
  • Horowitz, Irving Louis: C Wright Mills: An American Utopia. Free Press, 1983.
  • Kerr, Keith: Postmodern Cowboy: C. Wright Mills and a new 21st century sociology. Paradigm Publishers, 2009.
  • Suoranta, Juha: C. Wright Millsin sosiologinen elämä. 2017.
  • Rick Tilman, C. Wright Mills: A Native Radical and His American Roots. 1984.

Artikkeleita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Millsin tekstejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=C._Wright_Mills&oldid=22149480”