Zsigmond Szathmáry

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Zsigmond Szathmáry (s. 1939 Hódmezővásárhely) on unkarilainen säveltäjä, urkuri ja pianisti. Hänellä on vakituinen asumus myös Saksassa.[1]

Szathmáry opiskeli sävellystä Ferenc Szabón ja urkujensoittoa Ferenc Gergelyn johdolla Budapestin Franz Lisztin musiikkiakatemiassa vuosina 1958–63. Tämän jälkeen hän siirtyi opiskelemaan ulkomaille; Wienissä hän sai opetusta Alois Forerilta ja Frankfurt am Mainissa Helmut Walchalta. Hän osallistui myös Kölnin uuden musiikin kursseille, joilla häntä opettivat Christoph Caskel, Henri Pousseur ja Karlheinz Stockhausen, sekä Darmstadtin Ferienkurselle, jossa hän opiskeli György Ligetin johdolla vuosina 1964–67.[1]

Szathmáry on kuulunut Hampuriin Freie Akademie der Künsteen vuodesta 1973. Hän opetti 1970-luvulla Lyypekissä ja Hannoverissa; tämän jälkeen hän toimi Hochschule für Musik Freiburgin professorina Freiburg im Breisgaussa (1978–2004). Hän on käynyt luennoimassa eri Euroopan maiden lisäksi myös Japanissa, Etelä-Koreassa ja Yhdysvalloissa. Säännöllisesti hän on pitänyt luentoja Darmstadtin kursseilla ja Haarlemin urkurien kesäakatemiassa.[1]

Szathmáry on urkurina työskennellyt pääasiassa Hampurissa, mutta myös Bremenin katedraalissa. Hän on esiintynyt kiertueilla eri puolilla maailmaa ja kantaesittänyt teoksia muiden muassa sellaisilta säveltäjiltä kuin Péter Eötvösiltä, Vinko Globokarilta, Heinz Holligerilta ja Hans Ulrich Lehmannilta. Pianistina hän on tulkinnut muun muassa Helmut Lachenmannin tuotantoa.[1]

Szathmáryn omia sävellyksiä ovat kustantaneet ensisijaisesti Bärenreiter-Verlag ja Moeck Musikinstrumente + Verlag.[1]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orkesterille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Drei Aphorismen
  • Drei Orchesterstücke (2001–02)
  • Fünf Sätze uruille ja pienelle orkesterille

Kamarikokoonpanoille ja soolosoittimille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alpha huilulle, klarinetille, trumpetille, viululle, alttoviululle, sellolle ja pianolle
  • Discourse pasuunalle ja viululle (2002, uudistettu 2005)
  • Drei Klavierstücke
  • Evokation huilulle, alttoviululle, kontrabassolle, pianolle ja 2 lyömäsoittimelle
  • Katharsis klarinetille, uruille ja lyömäsoittimille
  • Monolog huilulle ja elektroniikalle
  • Movimenti huilulle ja pianolle
  • Orgel-Sho shō-suu-uruille, uruille ja posetiiville
  • Solosonate viululle
  • Lukuisia urkuteoksia

Kuorolle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Halotti beszéd – Grabrede (kantaatti, 2003–04)[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]