Ziehl-Neelsenin värjäys
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Ziehl–Neelsenin värjäys eli haponkestovärjäys on bakteriologinen menetelmä, jota käytetään haponkestävien mykobakteerien tunnistamiseen.
Värjäysmenetelmän keksivät saksalaiset lääkärit, bakteriologi Franz Ziehl (1857–1926) ja patologi Friedrich Neelsen (1854–1894). Tuberkuloosia (TB) aiheuttava Mycobacterium tuberculosis -bakteeri on menetelmän yleisin tunnistuskohde. Sillä voidaan tunnistaa myös joitain muitakin bakteeriryhmiä, kuten Nocardia-suvun bakteereja. Reaktioaineina käytetään Ziehl–Neelsenin karbolifuksiinia, alkoholihappoa ja metyylisinistä.
Vuonna 1877 saksalainen patologi Edwin Klebs julkaisi Zürichissä Sveitsissä oleskellessaan kuvauksen organismista, jonka hän oli eristänyt tuberkuloosipitoisesta aineesta ja jonka avulla hän sai aiheutetuksi tuberkuloosin. Hän antoi organismille nimeksi Monas tuberculosum. Vuonna 1880 lääkäri Max Schuller toisti Klebsin tulokset, mutta havaitsi, että aineiston kyky aiheuttaa tuberkuloosia säilyi ainoastaan toiseen sukupolveen. Vuonna 1881 professori Jean Joseph Henri Toussaint Toulousen eläinlääketieteellisestä koulusta kuvasi samankaltaisia organismeja eristetyn tuberkuloosipotilaiden verestä. Nämä organismit olivat kuvauksen perusteella eittämättä Micrococcus-suvun bakteereita.
Vuonna 1881 Magdeburgin kaupunginsairaalan sisätautien osaston johtava lääkäri Emanuel Aufrecht löysi tuberkkeleissa esiintyvän sauvabakteerin. Hänen esityksessään ei kuitenkaan mainittu, kuinka organismit ilmenivät. Vuonna 1882 Robert Koch julkaisi Berliinissä kuvauksen epätavallisesta bakteerista, jonka avulla hän sai aiheutetuksi tuberkuloosia. Saksalainen patologisen anatomian professori Paul Clemens von Baumgarten (1848–1928) vahvisti kymmenen päivää myöhemmin Kochin löydöksen.
Kochin alkuperäisessä menetelmässä tuberkuloosia aiheuttava basilli värjättiin aniliiniväriä sisältävällä alkalisella seoksella. Tällöin värjäykseen tarvittiin 20–24 tuntia huoneenlämmössä tai 30–60 minuuttia 40 celsiusasteessa. Professori Paul Ehrlich julkaisi 1. toukokuuta 1882 parannelman Kochin menetelmästä. Kumpikin menetelmä edellytti, että liuos oli alkalinen.
Ziehl julkaisi 12. elokuuta 1882 kuvauksen uudesta menetelmästä. Sen mukaan liuoksen tulisi olla pikemminkin hapan kuin alkalinen. Uusi menetelmä vahingoitti vähemmän tutkittavia kudosnäytteitä, mutta toi edelleen esiin taudinaiheuttajat. Tällaisenaan menetelmä on vain pienin muutoksin käytössä yhä. Vasta näiden värjäysten kehittäminen sai lääkärit ja tutkijat ympäri maailman vakuuttumaan tuberkuloosin todellisesta aiheuttajasta.
Menetelmä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lisätään Ziehl–Neelsenin karbolifuksiinia tutkimuslasille viideksi minuutiksi ja lämmitetään.
- Jäähdytetään lasi valelemalla varovasti vedellä.
- Poistetaan väri lasilta alkoholihapolla (suolahapon ja etanolin seos).
- Lasi pestään uudelleen vedellä ja värjätään metyylisinisellä minuutiksi tai kahdeksi.
- Haponkestävät bakteerit säilyttävät punaisen värinsä, ja näyttävät siksi vaalean- tai kirkkaanpunaisilta. Muut kuin haponkestävät bakteerit värjäytyvät sinisiksi.