Zhou Long
Zhou Long (kiin. 周龙, Zhōu Lóng; s. 8. heinäkuuta 1953 Peking) on kiinalais-yhdysvaltalainen säveltäjä.[1] Hän on asunut Yhdysvalloissa vuodesta 1985[2] ja sai maan kansalaisuuden vuonna 1999.[3]
Zhou opiskeli lapsena pianonsoittoa.[2] Kulttuurivallankumouksen aikana hänet lähetettiin maatilalle.[4] Vuosina 1977–1983 hän opiskeli Pekingin keskusmusiikkikonservatoriossa sävellystä Wu Zuqiangin johdolla.[2] Valmistuttuaan Zhou sai nimityksen Kiinan radion kansallisen sinfoniaorkesterin residenssisäveltäjäksi. Vuonna 1985 hän pääsi stipendin turvin opiskelemaan Columbian yliopistoon. Hän sai musiikin tohtorin arvon vuonna 1993 opiskeltuaan Chou Wen-chungin, Mario Davidovskyn ja George Edwardsin johdolla.[4]
Zhou on yhdistellyt tuotannossaan kiinalaisia ja länsimaisia vaikutteita. Hän sai musiikin Pulitzer-palkinnon vuonna 2011 oopperasta Madame White Snake (2010). Ooppera perustuu kiinalaiseen kansantaruun ja on yksi säveltäjän tunnetuimmista teoksista. Suureen osaan teoksistaan Zhou on saanut vaikutteita kokemuksistaan Kiinan maaseudulta ja muinaisesta kiinalaisesta runoudesta. Hänen merkittäviin teoksiinsa kuuluvat myös Soul pipalle ja jousikvartetille (1992), The Ineffable (1994), Rites of Chimes (2000), Nine Odes (2013), Tales from the Nine Bells (2014) ja Postures (pianokonsertto, 2014). Vuonna 2001 Zhoulle myönnettiin Alpert Awards in the Arts.[1] Hän sai myös Yhdysvaltain taide- ja kirjallisuusakatemian musiikkipalkinnon elinikäisistä saavutuksista vuonna 2003[4] sekä vuosien 2012–2013 Stoeger-palkinnon.[5] Zhoun sävellys Words of the Sun äänitettiin Chanticleerin Grammy-palkitulla albumille Colors of Love (1999).[1]
Zhou on toiminut sävellysprofessorina University of Missouri–Kansas Cityssa.[1] Hän on vieraillut opettamassa myös muissa oppilaitoksissa ja pitänyt mestarikursseja sekä luennoinut Kiinassa ja Yhdysvalloissa. Zhou on toiminut Music from China -kokoonpanon taiteellisena johtajana New Yorkissa.[2] Hän on naimisissa säveltäjä Chen Yin kanssa.[3] Pariskunta sävelsi yhdessä sinfonian Humen 1839.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Zhou Long Britannica, viitattu 28.1.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d Zhou Long The Living Composers Project, viitattu 28.1.2024 (englanniksi)
- ↑ a b Zhou Long Oxford University Press, viitattu 28.1.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c Zhou Long (1953-) Pytheas Center for Contemporary Music, viitattu 28.1.2024 (englanniksi)
- ↑ Zhou Long Awarded 2012-13 Stoeger Prize New Music USA 1.5.2013, viitattu 28.1.2024 (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
