Metsäpirtti (Käkisalmen piiri)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Zaporožskoje)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Venäjän kuntaa. Suomeen kuuluneesta Metsäpirtin kunnasta on erillinen artikkeli.
Metsäpirtti
Запоро́жское, Zaporožskoje

Metsäpirtti

Koordinaatit: 60°34′20″N, 30°30′51″E

Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Leningradin alue
Piiri Käkisalmen piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi taajama
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 738,19 km²
Väkiluku (2011) 2 600











Metsäpirtin kunta Käkisalmen piirin kartalla.

Metsäpirtti eli Zaporožskoje (ven. Запоро́жское) on maalaiskunta ja sen keskustaajama Leningradin alueen Käkisalmen piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Viisjoen varrella sata kilometriä Käkisalmesta kaakkoon. Taajamassa on 2 200 ja kunnassa 2 600 asukasta (vuonna 2011)[1].

Maantiede ja asutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäpirtin kunnan pinta-ala on 738,19 neliökilometriä. Se rajoittuu lännessä Käkisalmen piirin Raudun ja pohjoisessa Petäjärven ja Sakkolan kuntiin, idässä Laatokkaan ja etelässä Leningradin alueen Seuloskoin piiriin.[2] Pinta-alasta 57,0 % on vesialuetta, 31,7 % metsää ja 7,6 % maatalousmaata[3].

Kunnan alueella virtaa Taipaleenjoki ja sen sivujoki Viisjoki. Järviä ovat Laatokka ja Suvanto.[4] Hyötykaivannaisiin kuuluvat hiekka, sora, turve, mineraalivärit ja savi[5]. Seudulle suunnitellaan Raudun rauhoitusaluetta[6].

Keskustaajaman lisäksi kuntaan kuuluvat Denisovon (entiset Korholanjaama, Sunikkala ja Joentaka), Lugovojen (Vaskela), Peskin (Sirkiänsaari) ja Pjatiretšjen (Viisjoki ja Saaroinen) taajamat sekä Udaltsovon (Raaju ja Sakkolan Riiska) ja Zamostjen (Raudun Riikola ja Palkeala) kylät. Toiseksi suurin asutuskeskus on reilun 200 asukkaan Pjatiretšje.[1] Kunnan alueella on noin 30 huvila- ja puutarhapalsta-aluetta. Kesäisin asukasluku kasvaa 10 000–14 000 henkeen.[7]

Seutu kuuluu Suomen talvi- ja jatkosodan jälkeen Neuvostoliitolle luovuttamaan alueeseen. Nykyinen kunta käsittää pääosin entisen Suomen Metsäpirtin kunnan, mutta ulottuu myös entisen Raudun ja Sakkolan puolelle. Sen eteläraja vastaa vanhaa Suomen valtakunnanrajaa. Nykyisen Metsäpirtin taajaman keskus on entisestä Metsäpirtin kirkonkylästä jonkin verran pohjoiseen sijainneen Koselan kylän paikalla.

Liikenne, talous ja palvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäpirtin kautta kulkee Pietarin ja Käkisalmen välinen maantie R33 sekä Tyrisevän ja Laatokan rannalla sijaitsevan Gravijnojen (entinen Vanhajaama) välinen maantie R34[8]. Lähin rautatieasema on Raudussa[9].

Kunnan pääelinkeino on maatalous. Tärkein yritys on maidon ja lihan tuotantoon erikoistunut Graždanskin karjatila. Lisäksi on yksi toimiva yksityistila. Udaltsovon kylässä on kalanviljelylaitos.[10]

Keskustaajaman palveluihin kuuluu lastentarha, peruskoulu, kulttuuritalo, kirjasto, lääkintäasema, posti, pankki, ruokala ja joukko kauppoja.

Kyläkuva ja matkailu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäpirtin taajama koostuu keskustan kaksi–viisikerroksisista asuintaloista ja julkisista rakennuksista sekä puutarhapalstojen ympäröimistä omakotitaloista. Asuinalueen länsipuolella sijaitsee Graždanskin karjatila.[11] Kulttuuriperintökohteita ovat lahjoitus­maa­talon­poikien muistomerkki Metsäpirtissä ja neuvostosotilaiden hautapaikka Pjatiretšjen hautausmaalla[12].

Seudun metsät ja vesistöt tekevät Metsäpirtistä pietarilaisten suosiman vapaa-ajanviettokohteen. Kunnan alueella sijaitsee viisi lomakylää, liikuntakeskus ja metsästysmaja.[13]

  1. a b Materialy, s. 33.
  2. Materialy, s. 13.
  3. Materialy, s. 29–31.
  4. Materialy, s. 14.
  5. Materialy, s. 16.
  6. Materialy, s. 80.
  7. Materialy, s. 38.
  8. Materialy, s. 21, 45.
  9. Materialy, s. 44.
  10. Materialy, s. 32–33.
  11. Materialy, s. 21.
  12. Materialy, s. 24.
  13. Materialy, s. 38–39.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]