Yrjö Pitkänen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Yrjö August Pitkänen (28. huhtikuuta 1892 Kuopio11. maaliskuuta 1935) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Hän sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajana Valkoisen armeijan jääkärijoukoissa.[1][2]

Perhe ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkäsen vanhemmat olivat muurari Taavetti Juho Pitkänen ja Henriikka Kinnunen. Hänet vihittiin vuonna 1919 Hulda Aurora Järvisen kanssa, josta hän erosi vuonna 1932. Hän kävi kuusi luokkaa Kuopion klassillista lyseota ja yhden lukukauden Tampereen teknillistä opistoa sekä suoritti yksityisesti seitsemännen luokan Helsingin suomalaisessa lyseossa vuonna 1927. Hän kävi Reserviupseerikoulun vuonna 1922 ja Kadettikoulun erikoiskurssin vuosina 1927–1928 sekä Sotilashallinnollisen kurssin ensimmäisen jakson vuonna 1932.[1][2]

Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkäripataljoonan 2. komppania.

Pitkänen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 26. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella, josta hänet siirrettiin rintamalla saamansa paleltumisvamman takia hoidettavaksi reservisairaalaan Hampuriin.[1][2]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkänen astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi ensin 1. Jääkärirykmentin 3. jääkäripataljoonan 4. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 20. maaliskuuta 6. Jääkärirykmentin 16. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Säiniöllä, Kelkkalassa ja Viipurissa.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkänen palveli sisällissodan jälkeen 6. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona 6:n (myöhempi nimi Kajaanin sissipataljoona) 1. komppaniassa. Hän erosi armeijasta 28. helmikuuta 1919 ja liittyi Suojeluskuntajärjestöön, jossa hänet sijoitettiin Viipurin suojeluskuutapiirin alipäällystökursseille opettajaksi ja toimi samalla piirin kiertävänä kouluttajana 1. maaliskuuta – 15. kesäkuuta 1919 välisen ajan. Myöhemmin hän toimi Talin suojeluskunnan päällikkönä 16. kesäkuuta – 30. syyskuuta 1919 välisen ajan. Pitkänen astui takaisin armeijan palvelukseen 1. lokakuuta 1919 ja hänet sijoitettiin Radiojoukkoihin (myöh. nimet Radiopataljoona ja Viestipataljoona) 1. elokuuta 1923 alkaen. Aluksi hän toimi radiojoukoissa asemaupseerina ja 1. syyskuuta 1928 alkaen aliupseerikoulun varajohtajana. Hänet määrättiin. 5. kesäkuuta 1929 alkaen Viestipataljoonan adjutantiksi ja 24. toukokuuta 1930 alkaen talouspäälliköksi sekä 30. marraskuuta 1930 alkaen korjauspajan johtajaksi. Viestipataljoonasta Pitkänen siirrettiin 26. helmikuuta 1931 alkaen talouspäällikön apulaiseksi Jääkäritykistörykmenttiin, josta hänet komennettiin 1. maaliskuuta 1932 ja siirrettiin 1. heinäkuuta 1933 alkaen Hämeenlinnan sotilaspiirin talouspäälliköksi. [1][2]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975