Yrjö Parrakas

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yrjö Parrakas, Lucas Cranach vanhemman maalaama muotokuva 1530-luvun lopulta.

Yrjö Parrakas tai Yrjö Rikas (saks. Georg der Bärtige, Georg der Reiche; 27. elokuuta 1471 Meissen17. huhtikuuta 1539 Dresden)[1][2] oli Saksin herttua ja Meissenin rajakreivi vuosina 1500–1539. Hänet muistetaan Martti Lutherin ja uskonpuhdistuksen vastustajana.

Yrjö Parrakkaan isä oli Albrekt Rohkea, joka sai vuoden 1485 Saksin jaossa Meissenin alueen ja herttuan arvon. Yrjöstä koulutettiin aluksi kirkonmiestä, mutta isoveljensä kuoltua hänet nimitettiinkin vuonna 1488 vain 17-vuotiaana herttuakunnan käskynhaltijaksi Albrektin ollessa sotaretkellä.[1][2] Vuonna 1500 isänsä seuraajaksi tullut Yrjö vaihtoi viisi vuotta myöhemmin Freibergin ja Wolkensteinin nuoremman veljensä Henrikin perimään Friisinmaan käskynhaltijuuteen, jonka hän tosin myi vuonna 1515 Burgundin herttua Kaarlelle 100 000 floriinilla päästäkseen eroon kapinoivasta alueesta.[2][1][3]

Yrjö kannatti katolisen kirkon uudistamista ja suhtautui aluksi myötämielisesti reformaattorien aloitteisiin. Hän järjesti vuoden 1519 Leipzigin disputaation ja yhtyi vuoden 1521 Wormsin valtiopävillä esitettyihin valituksiin kirkon anekaupasta ja annaateista. Martti Lutherin ajauduttua avoimeen konfliktiin kirkon kanssa Yrjöstä tuli kuitenkin yksi Lutherin näkyvimpiä vastustajia Saksassa. Hän pyrki kaikin keinoin estämään luterilaisuuden leviämisen omassa valtakunnassaan, turvautuen sensuuriin ja karkotuksiin. Samaan aikaan hänen serkkunsa vaaliruhtinas Fredrik Viisas oli Lutherin tärkein suojelija ja myös hänen veljensä Henrik asettui uskonpuhdistajien puolelle.[2][3] Kun Luther käänsi Raamatun saksaksi, Yrjö määräsi sihteerinsä Hieronymus Emserin tekemään kilpailevan saksannoksen, johon hän itse kirjoitti esipuheen. Yrjön johdolla Saksan katoliset ruhtinaat muodostivat vuonna 1525 niin sanotun Dessaun liiton.[2]

Yrjö Parrakas sai liikanimensä siitä, että jäätyään leskeksi vuonna 1534 hän lopetti partansa leikkaamisen.[3] Hänen puolisonsa oli Puolan prinsessa Barbara, kuningas Kasimir IV:n tytär. Heidän poikansa kuolivat ennen isäänsä, joten kruunu periytyi Yrjön veljelle Henrikille.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Elisabeth Werl: Georg der Bärtige (oder der Reiche) (saksaksi) Neue Deutsche Biographie (1964), Deutsche Biographie. Viitattu 26.9.2017.
  2. a b c d e George (The Bearded) of Saxony (englanniksi) New Catholic Encyclopedia (2003), Encyclopedia.com. Viitattu 26.9.2017.
  3. a b c Nordisk familjebok (1908), s. 999 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 25.9.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]