Yrjö Koivulehto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Yrjö Veikko Koivulehto (8. helmikuuta 1925 Viipuri28. helmikuuta 1992 Helsinki) oli suomalainen insinööri, yrittäjä ja yritysjohtaja, joka sai kauppaneuvoksen arvonimen.[1][2]

Koivulehdon vanhemmat olivat toimitusjohtaja Reino Veikko Koivulehto, aiemmin Björklund, ja Elvi Edith Eriksson ja puoliso vuodesta 1950 Leila Kyllikki Järvinen. Kauppaneuvos Eero Koivulehto oli hänen veljensä. Yrjö Koivulehto tuli ylioppilaaksi Vaasanrinteen yksityislyseosta Helsingissä 1942, valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta 1950 ja suoritti Ford Motor Companyn johtajakurssin Detroitissa 1950–1951 sekä useita muita liiketoiminnan kursseja. Hän oli Suomen Auto Oy:n osakas vuodesta 1945, korjauspäällikkö 1950–1953, myyntipäällikkö 1953–1955, johtokunnan jäsen vuodesta 1953, apulaisjohtaja 1955–1961, toimitusjohtaja 1961–1983, johtokunnan puheenjohtaja 1979–1983 ja päätoiminen johtokunnan puhenejohtaja vuodesta 1984. Viipurin Autola Oy:n osakas ja johtokunnan jäsen Koivulehto oli vuodesta 1953, Rauta- ja Konetarvike Oy:n, vuodesta 1978 Rauta ja Konetarve Oy, osakas ja johtokunnan jäsen vuodesta 1954 ja Suomen Auto ja Osa Oy:n toimitusjohtaja vuodesta 1980. Hän omisti Vehkataipaleen tilan Taipalsaaressa. Koivulehdolla oli myös useita luottamustehtäviä. Sotilasarvoltaan hän oli reservin kapteeni. Kauppaneuvoksen arvon Koivulehto sai 1986.[1][2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kotilainen, Sofia: Kauppaneuvos Yrjö Koivulehto (1925–1992). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 10.4.2015. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 16.12.2022.
  2. a b Yrjö Koivulehto Biografiasampo. Viitattu 16.12.2022.
  3. Ihmiset. Kuolleita. Kauppaneuvos Yrjö Koivulehto. (Tilaajille) Helsingin Sanomat. 17.3.1992. Viitattu 16.12.2022.