Ylä-Volgan keramiikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ylä-Volgan keramiikka (ven. Верхневолжская керамика, engl. Upper-Volga Ceramic, saks. Überwolga keramik) on ensimmäinen Keski-Venäjällä Volgan ja Okan jokien välisellä alueella käyttöön otetun kivikautisen keramiikan kompleksi. Sen pioneerikäyttäjiä olivat todennäköisesti mesoliittiset Butovon kulttuurin loppuvaiheen metsästäjä-keräilijöitä, jotka aloittivat seudulla pitkän keraamisten astioiden valmistusperinteen, joka kuuluu kampakeramiikan keskiseen ryhmään (myös Volga-Okan keramiikka). Arvellaan, että kampakeramiikan läntinen ryhmä, mihin myös suomalainen kampakeramiikka lukeutuu, olisi syntynyt Ylä-Volgan keramiikan vaikutuksesta. Ylä-Volgan keramiikan valmistus alkoi noin 6200−6000, mutta se päätyi eri alueilla eri aikona 5000−4500 eaa.[1] mennessä. Ylä-Volgan kulttuurin päättyminen on sidottu levinneisyysalueen keraamiseen traditioon, joka muuttui Ljalovon keramiikaksi 5000 eaa. alkaen. Ljanovon keramiikkaa pidetään Ylä-Volgan keramiikan seuraajana, sillä se levisi samalle alueelle. Tämä puhtaasti venäläinen Ylä-Volgan kulttuuri aloitti uuden kivikautisen kulttuurivaiheen, jota kutsutaan venäläisessä kirjallisuudessa neoliittiseksi ja suomalaisessa kirjallisuudessa subneoliittiseksi kivikaudeksi.[2][3][4]

Keramiikan piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Astiat olivat joko tasa-, pyöreä- tai suippopohjaisia. Astiat olivat yleensä pieniä ja astian suun halkaisija oli noin 15−30 cm. Suuaukko saattoi laajentua suureksi kuin maljalla tai olla kapeampi kuin astian keskiosa, jolloin astia muistutti katkaistua kaksoiskartiota. Nuoremmat astiat kasvoivat kooltaan vanhempiin verrattuna. Ne valmistettiin paikallisesta hiekkaisesta savesta, joka sisälsi luonnostaan orgaanista murua ja pieniä kotiloiden kuorenkappaleita. Saveen sekoitettiin harvoin myös murskattua keramiikan murua. Astiat poltettiin avonuotion lämmössä, joka harvoin ylitti 450 °C. Matala lämpötila jätti keramiikkaan heikkoja kemiallisia sidoksia, mikä näkyy astianpalojen heikkona säilymisenä.[5][6][7]

Kolme tyyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On havaittu kolme erilaista tyyliä, jotka aikaisemmin ajateltiin esiintyneen ajallisesti peräkkäin. Aluksi Ylä-Volgalainen keramiikka ei ollut koristeltua tai se oli vaatimattomasti koristeltu, jolloin leimasinjälkien väliin on jätetty reilusti tilaa. Näitä tyylejä kutsutaan "neornamentirovannaja"-keramiikaksi (ven. неорнаментированная керамика) ja "nakoltšato-tytškovaja"-keramiikka (ven. накольчато-тычковая керамика), koska kauden loppuvaiheessa ilmaantuvat astioihin myös "valenyöri"-leimat, piirretyt viivat ja "hampaanjälki"-leimat. Toisissa astioissa voi olla puolet koristelematonta pintaa, mutta noin viidennes niiden pinta-alasta on painettu pienille kuopille. Muissa astioissa on käytetty kampaleimasinta, joka peittää viidenneksen alasta ja niiden väliin jää noin neljänneksen verran tyhjää. Kuoppa- ja pistekoristeita on vain kuudesosan verran. Näitä kahta keramiikan traditiota voidaan pitää eri alaryhminä, mutta niitä on tutkittu vain vähän.[8][6][9][7]

"Kuoppa-kampa"-keramiikassa ("nakoltšato-grebentšataja"-keramiikka eli ven. накольчато-гребенчатая керамика) oli hallitsevana "lyhyt hampaanjälki"-leimat, joita voidaan pitää kampaleimojen esiasteena. Se peitti noin viidenneksen astian pinta-alasta ja niiden väliin jää noin neljänneksen verran tyhjää. Kuoppa-, hammas-, kynsi- ja pisteleimoja on vain kuudesosan verran. Reiät on painettu kampaleimojen muodostaman kuvion päälle. Astiat on koristelu nyt runsaammin kuin alkuvaiheessa.[6][9][7]

"Kampakeramiikka" ("grebentšataja"-keramiikka eli ven. «Гребенчатая» керамика) on nuorin vaihe, jonka aikana astioiden koko kasvoi. Ne olivat tiheästi koristeltuja pääosin pitkillä ja ohuilla kampaleimoilla.[6][9][7]

Tyylien ajoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keramiikan levinneisyysalueen ydinalueilla voidaan koristelussa erottaa kaksi päävaihetta. Alkuvaiheessa keramiikkaa ei koristeltu tai koristeltiin vain vähän. Perinteen katkaisee siirtymävaihe noin 5600−5400 eaa., jota voidaan kutsua "kuoppa-kampa"-keramiikaksi. Toinen päätyyliä "kampakeramiikkaa" käytettiin kauden loppuun saakka, jolloin se korvautui Ljalovon keramiikalla. Näiden tyylien aikana myös esineistö vaikuttaa erilaiselta.[9]

Monilla kaivauksilla keramiikan ajoittaminen kaivauskerrosten perusteella on osoittautunut vaikeaksi, sillä kerrokset ovat voineet sekoittua. Uudet tutkimukset, jossa keramiikan karsta ajoitetaan, saadaan varsin erilaisia tuloksia. Osa tutkijoista uskoo virheeseen ja osa oskoo saatuihin tuloksiin. Niiden mukaan esimerkiksi koristelematon keramiikka olisi ollut käytössä koko ajan eikä vain Ylä-Volgan kulttuurin alkuaikoina. Silloin seudulla olisi ollut kaksi tai useita keraamisia traditioita vallalla yhtä akikaa ja se olisi osoitus kulttuurisen moninaisuuden alueella. Yleisesti hyväksyttyjä tuloksia ajoituksista saadaan vielä odottaa.[10]

Maantieteellinen elinkaari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On toistaiseksi vielä epävarmaa, mistä keramiikan valmistustaito levisi Volgan yläjuoksulle. Sen todennäköisimmät tulosuunnat ovat kaakosta Volgan keskijuoksulta, aron ja metsävyöhykkeen reunalta, missä tiedetään olleen Jelšanin keraaminen kulttuuri [6]) noin 7000 eaa. alkaen, tai lounaasta Sertejan keramiikan suunnalta, missä valmistettiin keramiikkaa samoihin aikoihin. Muita ehdokkaita ovat muun muassa Donin alajuoksun keraaminen kulttuuri noin 7000 eaa. ja Dnepr-Donetsin kulttuuri 6600 eaa..[11][10][12]

Alkuvaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keramiikan alkuvaiheeksi on määritelty aikaväli 6200−5700 eaa.. Tänä aikana sen valmistustaito levisi Volgan eteläpuolella olevilla suo- ja järvialueilla. Vaiheen loppuvaiheessa levinneisyysalue kattoi jo Volgan jokilaakson Okan haaraan saakka ja jokien välisen alueen Okan latvoille saakka. Tämä alue oli tänä aikana Keski-Venäjän suurin keraaminen alue.[4]

Keskivaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskivaihe kestää noin 5700−5300 eaa. ja tänä aikana traditio leviää edelleen kaakkoon päin, Volgan haaraa Unžaa pitkin pohjoiseen ja leviää Suhonan latvoille. Samalla keramiikan tyylin yhtenäisyys hajoaa, koska sen länsipuolisen alueen keramiikan muotoa aletaan kutsua Ljalovon keramiikan esimuodoksi. Ilmeisesti Valdain keramiikkaa valmistanut väestö vaikutti tähän kehitykseen. Toisaalta Suhonan jokilaakson muoto muuttui ja sitä on alettu kutsua "toiseksi kampakeraamiseksi ryhmäksi".[4]

Loppuvaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loppuvaiheeksi on määritelty noin 5300−5000/4500 eaa.. Tänä aikana Ljalovon keramiikka saa muotonsa ja se leviää itään korvaten siellä Ylä-Volgan keramiikan 4500 eaa. mennessä. Suhonan levinneisyysalueella keramiikka on kehittymässä "pohjoiseksi tyypiksi". "Pohjoinen tyyppi" leviää voimakkaasti pohjoiseen lähes Vienanjoelle ja idässä Äänisen eteläpuolelle. Levitessään se saa samalla Ylä-Volgan keramiikasta poikkeavan tyylinsä. Fennoskandian ryhmät omaksuvat ilmeisesti "pohjoisen tyypin" ryhmiltä keraamisen tradition, sillä ainakin Säräisniemen keramiikassa on sen kanssa paljon samaa. Lopulta "pohjoista tyyppiä" aletaan kutsua Kargopolin keramiikaksi noin 4500 eaa. mennessä eikä Ylä-Volgan keramiikkaa valmisteta enää missään.[2][4][13]

Tutkimushistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1929 B. S. Zhukov kuvaili paksuseinäistä keramiikkaa, jonka massaan oli sekoitettu keramiikanmuruja ja joka oli koristeltu pitkillä rinnakkaisilla leimoilla ja muillakin leimoilla. Keraamisen aineiston lisääntyessä uskottiin varhaisimman keramiikan olevan Ljalovon keramiikkaa, jota oli tunnettiin runsaasti. Kuitenkin vuonna 1972 D.A. Krainov löysi Ylä-Volgalta Ljalovon keramiikasta poikkeavaa materiaalia. Sen yhteydestä löytyi myös mesoliittisiä kivi-, luu- ja puuesineitä, mikä sijoitti keramiikan varhaisemmaksi. Löydöt ajoitettiinkin siitepölyn avulla atlanttisen ilmastokauden alku- ja keskivaiheelle. Tutkimusmateriaalia on kuitenkin vielä liian vähän, jotta todellinen kronologia olisi jo selvillä. Monet yksityiskohdat ovat vielä ratkaisematta.[2][7][10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Engovatova A. V. & Zhilin M. G. & Spiridonova E. A.: Chronology of the Upper Volga early Neolithic culture. Rossijskaja arheologija, 1998, nro 2, s. 11-21. Moskova, Venäjä: Nauka. ISSN 0869-6063. Lehti-info. Viitattu 24.6.2014. (venäjäksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Piezonka, Henny: Stone Age hunter-gatherer ceramics of North-Eastern Europe: New insights into the dispersal of an essential innovation. Documenta Praehistorica, 2012, nro XXXIX, s. 23−51. Ljubljana, Kroatia: Ljubljanan yliopisto. ISSN 1408-967X. Verkkoversio (pdf). Viitattu 2.6.2014. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Mazurkevich, Andrey & Dolbunova, Ekaterina & Kulkova, Marianna: Ранненеолитические керамические комплексы памятника Замостье 2: технология, типология, хронология (engl. Early Neolithic Ceramic Complexes of the Site Zamostje 2: Technology, typology and Chronology), s. 159-182. Pietari, Venäjä: науки Институт археологии, PAH (Science Institute of Archaeology, Venäjän tiedeakatemia), 2013. ISBN 978-5-201-01241-0. Verkkoversio (pdf) (viitattu 9.7.2014). (venäjäksi),(englanniksi)
  • Tsvetkova, N. A.: Ранний неолит бассейна Верхней Волги (engl. The Early Neolithic in the Upper Volga basin). Краткие сообщения, 2012, s. 271-280. Moskova, Venäjä: науки Институт археологии, PAH (Science Institute of Archaeology, Venäjän tiedeakatemia). ISSN 0130-2620. Verkkoversio (pdf). Viitattu 7.7.2014. (venäjäksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Kuzmin, Jaroslav V.: The Patterns of Neolithization in the North Eurasian Forest Zone: A Comment on Hartz & al. (2012). Radiocarbon, 2013, 55. vsk, nro 1, s. 201-203. Arizona, USA: Arizonan Yliopisto. ISSN 0033-8222. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 29.6.2014. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Engovatova A. V. & al.: Chronology of the Upper Volga early Neolithic culture, 1998
  3. ↑ Piezonka, Henny: Stone Age hunter-gatherer ceramics of North-Eastern Europe: New insights into the dispersal of an essential innovation, s.24
  4. ↑ a b c d Piezonka, Henny: Stone Age hunter-gatherer ceramics of North-Eastern Europe: New insights into the dispersal of an essential innovation, s.40−41
  5. ↑ Dolukhanov, Pavel & al.: The chronology of Neolithic dispersal in Central and Eastern Europe. Journal of Archaeological Science, 2005, 32. vsk, s. 1441−1458. doi:10.1016/j.jas.2005.03.021. ISSN 0305-4403. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e Zaitseva, G. & Skripkin, V. & Kovaliukh, N. & Possnert, G. & Dolukhanov, P. & Vybornov, A.: Radiocarbon Dating of Neolithic Pottery. Radiocarbon, 2009, 51. vsk, nro 2, s. 795–801. Arizona, USA: Arizonan Yliopisto. ISSN 0033-8222. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 26.6.2014. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. ↑ a b c d e Mazurkevich, A.: Early Neolithic Ceramic Complexes of the Site Zamostje 2, 2013, s.159
  8. ↑ Tsetlin, Yuri B.: Gentes groups in the structure of Neolithic cultures of the Central Russian Plain. Documenta Praehistorica, 2012, nro XXXIX, s. 53-65. Ljubljana, Kroatia: Ljubljanan yliopisto. ISSN 1408-967X. Verkkoversio (pdf). Viitattu 24.6.2014. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. ↑ a b c d Tsvetkova, N. A.: Ранний неолит бассейна Верхней Волги, 2012
  10. ↑ a b c Mazurkevich, A.: Early Neolithic Ceramic Complexes of the Site Zamostje 2, 2013, s.175
  11. ↑ Dolukhanov, Pavel M & al.: The Spread of the Neolithic in the South East European Plain: Radiocarbon Chronology, Subsistence, and Environment. Radiocarbon, 2009, 51. vsk, nro 2, s. 783–793. Arizona, USA: Arizonan Yliopisto. ISSN 0033-8222. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 24.6.2014. (englanniksi)
  12. ↑ Mazurkevich, A.: Early Neolithic Ceramic Complexes of the Site Zamostje 2, 2013, s.176−177
  13. ↑ German, Konstantin: Sperrings ceramics and säräisniemi i ceramics in Russian Karelia, 2007
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ylä-Volgan_keramiikka&oldid=21201496”