Ljalovon keramiikka
Ljalovon keramiikka (ven. Льяловская керамика, Ljalovoskaja keramika, engl. Lyalovo ceramic, saks. Ljalovokeramik) on Keski-Venäjällä Volgan ja Okan jokien välisellä alueella ollut kivikautisen keramiikan traditio. Sen käyttäjiä olivat subneoliittisia metsästäjä-keräilijöitä, jotka jatkoivat seudulla keraamisten astioiden valmistuksen aloittaneen Ylä-Volgan kulttuurin perinnettä. Nämä ryhmät muodostivat Ljalovon kulttuurin. Myös Ljalovon keramiikka kuuluu kampakeramiikan keskiseen ryhmään ja alkoi noin 5000−4700 eaa., kun Ylä-Volgan keramiikkaa valmistaneet ryhmät muuttivat tyylinsä niin sanotuksi arkaaiseksi Ljalovon keramiikaksi. Ljanovon keramiikkaa pidetään Ylä-Volgan keramiikan seuraajana, sillä se levisi nopeasti samalle ydinalueelle. Kun Ljalovon keramiikan valmistus loppui noin 3600 eaa. mennessä, alkoi Volosovon keraaminen perinne.[1][2]
Keramiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Savimassa oli paikallista savea, johon oli sekoitettu joukkoon hiekkaa ja soraa. Astian muoto muistutti katkaistua kananmunaa, jossa suippo pää muodosti astian pohjan. Pohja saattoi joskus olla myös pyöreä tai tasainen. Pienet astiat muistuttivat kuppeja ja olivat muodoltaan maljamaisia. Pitkät astiat olivat myös suurimpia, korkeudeltaan 50 cm ja halkaisijaltaan 40 cm. Pitkän astian seinämä nousi pohjan jälkeen suoraan ylöspäin tai se taipui suustaan hieman sisäänpäin. Astialla ei kuitenkaan ollut profiilia eli seinämän reuna ei tehnyt varsinaisesti mutkia.[3][4]
Koristelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Astiat koristeltiin kauttaaltaan. Koristelu aloitettiin ilmeisesti pohjasta ja siirtyi valmistuksen edetessä koristeleminen astiaa ylöspäin. Viimeiseksi koristeltiin astian suuaukon reuna.[3]
Koristelun pääelementti oli kulttuurin varhaisvaiheessa pitkä kampaleima, mutta myöhemmin yleistyivät kuoppaleimat, jotka painettiin tuoreeseen saveen tikulla tai muulla esineellä. Myöhemmin astiat oli koristeltu lähes yksinomaan suurilla kuopilla, joita painettiin astian pintaan tiheästi. Koristelu ei silloin muodostanut mitään astiaa kiertäviä vyöhykkeitä lukuun ottamatta kuopattomia vyöhykkeitä, joita jätettiin kuoppaisten alueiden väliin.[3][5]
Sahtyšan asuinpaikalta löytyi Ljalovon keramiikkaa, johon oli painettu kampaleimoilla linnun kuvia. Linnut muodostivat oman vyöhykkeen, joka kiertää astian yläreunaa. Samankaltaisia lintuaiheita tunnetaan myös tyypillisen kampakeramiikan astioista Suomessa ja Karjalassa.[6]
Elinkaari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keramiikka on kehittyneen Ljalovon kulttuurin selkein tunnusmerkki, koska millään muulla traditiolla ei ollut näin voimakasta kuoppakoristelua. Kulttuurin ydinalueen muodosti Volgan ja Okan välinen valuma-alue, mutta sen vaikutukset levisivät myös pohjoiseen ja luoteeseen Karjalaan. Jos tulkitaan, että Karjalan kuoppakeramiikka olisi itse asiassa Ljalovon keramiikkaa, voidaan ajatella se levinneen Itä-Suomeen saakka.[7][8]
Volosovon keramiikka korvasi sen ensin Volgan ja Okan alueilla noin 3600 eaa., ja muualla se muuntui muiksi keraamisiksi traditioiksi.lähde?
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Engovatova A. V. & Zhilin M. G. & Spiridonova E. A.: Chronology of the Upper Volga early Neolithic culture. Rossijskaja arheologija, 1998, nro 2, s. 11-21. Moskva: Nauka. ISSN 0869-6063. Lehti-info. Viitattu 24.6.2014. (venäjäksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Piezonka, Henny: Stone Age hunter-gatherer ceramics of North-Eastern Europe: New insights into the dispersal of an essential innovation. Documenta Praehistorica, 2012, nro XXXIX, s. 23−51. Ljubljana, Kroatia: Ljubljanan yliopisto. ISSN 1408-967X. Verkkoversio (pdf). Viitattu 2.6.2014. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Engovatova A. V. & al.: Chronology of the Upper Volga early Neolithic culture, 1998, (englanniksi)
- ↑ Piezonka, Henny: Stone Age hunter-gatherer ceramics of North-Eastern Europe: New insights into the dispersal of an essential innovation, s.40−45, (englanniksi)
- ↑ a b c Megabook: Льяловская культура, (venäjäksi)
- ↑ Neklujudov A.N.: Льяловская археологическая культура (Ljalovon arkeologinen kulttuuri), (venäjäksi)
- ↑ Археологический музей ИвГУ: Ljalovon kulttuuri museossa (Arkistoitu – Internet Archive), 2014, (venäjäksi)
- ↑ Utkin, A.: WATERFOWL REPRESENTATIONS ON CERAMICS FROM SAKTYSH I AND VIII, 1989, Fennoscandia archaeologica VI
- ↑ Salo, Unto: Ajan ammoisen oloista, s. 50. Vammala: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISBN 978-952-222-000-4.
- ↑ Pesonen, Petro: Itäinen kuoppakeramiikka(Helsingin Yliopisto), joka käyttää kalibroimattomia ajoituksia (päivitetty 14.3.1999).
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Stavitskiy, Vladimir: THE PIT-COMB CERAMICS OF THE FOREST-STEPPE ZONE (Ставицкий В.В. Ямочно-гребенчатая керамика лесостепной зоны). Тверь, 2006, (venäjäksi)
- Stavitskiy, Vladimir: THE SAKONOVSKAYA NEOLITHIC SITE AND THE PROBLEM OF TAXONOMIC STATUS OF THE MONUMENTS OF BALAKHNA TYPE (Ставицкий В.В. Саконовская неолитическая стоянка и проблема таксономического статуса балахнинских памятников). Тверь, 2002., (venäjäksi)