Yksityisyys internetissä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Yksityisyys internetissä käsittelee tietojen yksityisyyttä internetissä. Se käsittelee henkilökohtaisia tietoja tai henkilön tunnistamiseen riittävät tiedot, kuten ikä ja osoite, yhdistettynä, mikä usein riittää tunnistamaan käyttäjän henkilöllisyyden.

Jotkut asiantuntijat kuten internetin yksityisyysjuttuihin erikoistunut yksityisetsiva Steve Rambam, uskovat että yksityisyyttä ei enää ole olemassa, ja hän on sanonut: "Yksityisyys on kuollut - se on vain hyväksyttävä."

Itse asiassa on vihjattu että "osa internetpalvelujen vetovoimaa on henkilökohtaisten tietojen lähettämisessä tarkoituksellisesti."

Turvallisuusasiantuntija Bruce Schneier sanoo blogikirjoituksessaan "The Value of Privacy" ('yksityisyyden arvo') että "yksityisyys suojaa meitä vallanpitäjien väärinkäytöksiltä, vaikka emme olisi tehneet mitään väärää valvonnan tapahtuessa."[1]

Schrems-prosessi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itävaltalainen yksityisyyttä puolustava aktivisti Max Schrems aloitti vuonna 2013 Schrems-prosessin, josta saattaa seurata valtava muutos nettiyhtiöiden oikeuteen asiakkaidensa tietojen käsittelemisessä. Schremsin aloite johti siihen, että Euroopan unionin tuomioistuin katsoi lokakuussa 2015, että amerikkalaisten ja eurooppalaisten nettiyhtiöiden tiedonvaihtoa määrittävä Safe Harbour -tietosuojasopimus on mitätön. Aikaisemmin Safe Harbour -sopimus mahdollisti eurooppalaisten käyttäjien tietojen siirron amerikkalaisyhtiöiden palvelimille Yhdysvaltoihin, jos tiedot on suojattu kohtuullisesti.[2]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]