Yazdegerd III
Yazdegerd III (pers. یزدگرد سوم, k. 651) oli sassanidien suvun 29. ja viimeinen Persian kuningas.
Yazdegerdin isä oli Shahryar, joka oli Itä-Rooman keisarin Maurikioksen tyttären Miriamin poika. Yazdegerd oli kuningas Khusrau II:n pojanpoika. Khusraun murhasi hänen poikansa Kavadh II.
Yazdegerd III nousi Persian kuninkaaksi kahdeksanvuotiaana pitkän sisällissodan jälkeen 15. kesäkuuta 632. [1][2] Sassanidikuninkaiden valta oli kuitenkin heikentynyt eikä kuningas kyennyt kukistamaan paimentolaisheimojen kapinointia. Tuon ajan tapahtumat tunnetaan huonosti ja pääasiassa vain myöhäisistä islamilaisista lähteistä, kuten at-Tabarin Historiasta, joka kirjoitettiin 900-luvulla. Tabari pitää kahta taistelua tärkeimpinä, Qadisiyyan taistelua marraskuussa 636 ja Nahavandin taistelua vuonna 642.[3] Arabit valtasivat sassanidihallitsijoiden pääkaupungin Ktesifonin vuonna 637. Yazdegerd III joutui pakenemaan arabijoukkoja yhä idemmäs.
Erään tarinan mukaan kuninkaan tappoi vuonna 651 Mervin kuvernööri Mahoy Suri myllyssä, jonne hän oli piiloutunut. Tarina voi hyvin olla keksitty, sillä se ei vastaa kaikkia tunnettuja faktoja.[4] Toisessa versiossa viimeisen kuninkaan tappaa Mervissä paikallinen mylläri rahapussin vuoksi ja tietämättä tämän henkilöllisyyttä. [5][6]
Jälkeläiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yazdegerd III:n poika Peroz III pakeni Kiinaan, jossa hänestä tuli Tang-dynastian kenraali. Yazdegerdin tyttären Sharbanun pojasta Ali-Zain-ul-Abedinista tuli šiiojen neljäs pyhä imaami Abu Muhammad.[7] Toinen tytär Izdundad meni naimisiin juutalaisen eksilarkin Bostanain kanssa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- At-Tabari: The History of at-Tabari. Vol. XIII. The Conquest of Iraq, Southwestern Persia, and Egypt (kääntänyt Gautier H. A. Juynbolh). State University of New York Press, 1989. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- Popp, Volker: From Ugarit to Samarra. An archeological journey on the trial of Ernst Herzfeld. Teoksessa: Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources ( toim. K-H. Ohlig), s. 14–175. Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Anthony Grafton: Joseph Scaliger a study in the history of classical scholarship, s. 209. Oxford University Press, 1993. ISBN 0199206015.
- ↑ Michael Axworthy: Iranin historia. Mielen valtakunta (suom. Tapani Kilpeläinen), s. 95. into, 207/2013.
- ↑ At-Tabari, The History of at-Tabari, s. 217
- ↑ Volker Popp: From Ugarit to Samarra. An archeological journey on the trial of Ernst Herzfeld. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources. (s. 14-175), s. 61. Prometheus, 2013.
- ↑ Avner Falk: A psychoanalytic history of the Jews, s. 375. Fairleigh Dickinson Univ Press, 1996. ISBN 0838636608.
- ↑ Touraj Daryaee: Sassanian Persia. The Rise and Fall of an Empire, s. 37. I.B.Tauris, 2009.
- ↑ Yousuf N. Lalljee: Know Your Islam, s. 134. TTQ Inc, 1994. ISBN 0940368021.
| ||||||||||
