Qadisiyyan taistelu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Qadisiyyan taistelu
Osa Persian muslimivalloitusta
Qadisiyyan taistelu persialaisessa teoksessa vuodelta 1614.
Qadisiyyan taistelu persialaisessa teoksessa vuodelta 1614.
Päivämäärä:

630-luku

Paikka:

Qadisiyya, Irak

Lopputulos:

persialaisten tappio

Vaikutukset:

muslimit valtasivat Irakin

Osapuolet

Rashidunin kalifaatti

sasanidit

Komentajat

Sa'd ibn abi Waqqas

Rustam

Vahvuudet

tuhansia

kymmeniätuhansia

Qadisiyyan taistelu käytiin Persiaa hallinneiden sasanidien ja Irakiin hyökänneiden islaminuskoisten arabien välillä. Taistelun sanotaan yleensä tapahtuneen vuonna 637, mutta joissakin lähteissä annetaan myös muita vuosia 630-luvulta. Taistelu päättyi muslimiarmeijaa huomattavasti suuremman persialaisarmeijan tappioon ja lopulta myös Persian pääkaupungin Ktesifonin kukistumiseen. Nykyinen Irak liitettiin muslimien laajenevaan alueeseen.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islaminuskoiset arabit olivat alkaneet tunkeutua nykyisen Irakin alueelle 630-luvulla, ja alkuvaiheen ryöstöretkistä oli hiljalleen muotoutumassa suurempia valloitusretkiä. Irak kuului tuolloin Persiaa hallinneille sasanideille, jotka arabiarmeijoiden saapuessa kamppailivat vallasta. Voittajaksi osoittautui lopulta Yazdegerd III. Alueen arabeja johti kaksi arabikenraalia, al-Muthanna ja Jariri. Arabien komentajat olivat riidoissa keskenään, ja hankaloituneen tilanteen takia kalifi Umar päätti lähettää Irakiin lisää joukkoja. Sotaretkelle halukkaat beduiinit kokoontuivat Medinaan. Retkelle ilmaantui runsaasti vapaaehtoisia, sillä sotaretket olivat usein tie vaurastumiseen sotasaaliin ja valtion maksaman palkan ansiosta. Umar asetti joukkojen komentajaksi Sa'd ibn abi Waqqasin. Joukkojen tarkkaa suuruutta on vaikea arvioida. Sa'd lienee komentanut lähtiessään noin 4 000:ta miestä, minkä lisäksi joukkoihin liittyi muita arabien sotajoukkoja matkan varrella. Joissain lähteissä puhutaan jopa 6 000–12 000 miehestä, mutta suuremmat luvut lienevät liioiteltuja. Jo 4 000 miestä oli sen ajan muslimeille huomattavan suuri sotajoukko.[1]

Sa'd saapui lopulta Hiraan Najdin kautta, ja hänen ollessaan matkalla Irakin arabien komentajat olivat vaihtuneet. Al-Muthanna oli kuollut, ja joukot olivat valinneet uudeksi johtajaksi Bashirin. Kaikki joukkoihin kuuluneet heimopäälliköt eivät olleet tyytyväisiä valintaan, ja osa heistä siirtyi Sa'din alaisuuteen. Sa'd eteni edelleen kohti taistelupaikkaa Qadisiyyaa. Yazdegerd III oli varautunut tulevaan taisteluun ja koonnut suuren armeijan arabeja vastaan. Qadisiyya oli lähellä Persian tuolloista pääkaupunkia Ktesifonia. Persialaisjoukkojen komentoon asetettiin Rustam-niminen kenraali. Eri lähteet antavat myös persialaisarmeijan koosta eri tietoja. Niiden mukaan armeijaan kuului 30 000–210 000 sotilasta, mutta suuremmat luvut ovat jälleen todennäköisesti liioiteltuja. Luultavaa kuitenkin on, että armeijaan kuului kymmeniätuhansia sotilaita.[1]

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itse taistelusta kertovat useat lähteet, mutta ne ovat usein keskenään ristiriitaisia.[1] Ne keskittyvät lähinnä yksittäisten taistelijoiden edesottamusten kuvailuun, eikä niinkään taistelun kokonaiskuvan selittämiseen.[2] Taistelun vuosilukuna pidetään yleensä vuotta 637, mutta joissakin lähteissä mainitaan myös eri vuosia aikaväliltä 635–638. Taistelu kesti kolme vuorokautta, ja se alkoi kahden armeijan asettuessa ensin muodostelmassa toisiaan vastaan, minkä jälkeen osapuolet kokeilivat voimiaan kaksintaisteluissa. Kaksintaistelut olivat tyypillinen osa etenkin beduiinisodankäyntiä, ja ne saattoivat johtaa kaksintaistelut hävinneen osapuolen vetäytymiseen jo ennen varsinaista armeijoiden yhteenottoa. Qadisiyyassa näin ei kuitenkaan käynyt, vaan taistelu muuttui laajemmaksi yhteenotoksi. Taistelun osapuolilla tiedetään olleen ajalleen tyypillisesti rintaman keskusta sekä oikeat ja vasemmat siivet. Arabien valttikortti oli kevyt ratsuväki. Persialaisilla oli puolestaan sotanorsuja.[1]

Taistelut jatkuivat kahden ensimmäisen päivän ajan kummankaan osapuolen saamatta yliotetta toisesta. Taistelut lakkasivat käytännön syistä öisin, jolloin oli mahdotonta erottaa kumpaan joukkoon sotilaat kuuluivat. Kolmannen päivän illalla arabit olivat kuitenkin voitolla, ja taistelut jatkuivat hämärään saakka.[1] Persialaisarmeijan sanotaan romahtaneen, kun eräs arabisoturi surmasi näiden komentajan Rustamin.[2] Persialaisten armeija tuhottiin miltei tyystin. Arabit ajoivat pakenevia persialaisia takaa aina Ktesifonin porteille saakka. Kaupunki kukistui, ja Yazdegerd III pakeni itään. Irak oli nyt muslimien hallussa.[1]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Persialaisten tappiosta huolimatta Qadisiyyan taistelulla ei ollut ratkaisevaa merkitystä ja persialaiset tekivät vastarintaa muslimeille vielä vuosien ajan.[2]

Joidenkin radikaalien islamistien retoriikassa taistelua on käytetty esimerkkinä pienen oikeauskoisen joukon voitosta suuremmasta vastustajasta.[2] Todellisuudessa taistelijoita lienee motivoinut pikemminkin vallan- ja rahanhimo, kuin uskonnollinen kiihko.[1] Saddam Husseinin ajan Irakissa taistelua korostettiin arabien taisteluna etnisiä persialaisia vastaan ja vastaavasti Iranissa on korostettu sen merkitystä islamin leviämisen kannalta.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Jaakko Hämeen-Anttila: ”Qadisiyyan taistelu”, Islamin miekka – Idän ja lännen konfliktien historia. Sähköinen versio. Otava, 2012. ISBN 978-951-1-26819-2.
  2. a b c d e D. Gershon Lewental: Qādesiya, Battle of Encyclopædia Iranica Online. Viitattu 18.3.2018. (englanniksi)