Nahavandin taistelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nahavandin taistelu
Osa Persian muslimivalloitusta
Nahavandin linna sassanidien Persiassa
Nahavandin linna sassanidien Persiassa
Päivämäärä:

639, 640 tai 642

Paikka:

Nahavand, Iran

Lopputulos:

persialaisten tappio

Vaikutukset:

Iranin valloitus

Osapuolet

Rashidun-kalifaatti

sassanidit

Komentajat

al-Numan

Firuzan

Vahvuudet

30 000[1]

150 000[1]

Tappiot

?[1]

paljon yli 100 000[1][2]

Nahavandin taistelu vuonna 639, 640[3] tai 642 oli islamilaisen perimätiedon mukaan jälkimmäinen kahdesta ratkaisutaistelusta, joissa muslimit löivät sassanidien armeijan ja valloittivat koko Persian. Perimätieto kertoo, että al-Numanin johdolla 30 000 miehen muslimiarmeija kukisti Firuzanin[1] (tai Dhu al-Hajin[4]) johtaman 150 000 miehen persialaisen armeijan ja tuotti tälle enemmän kuin 100 000 miehen tappiot.

At-Tabarin kuvaus taistelusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

At-Tabari kertoo 900-luvulla kirjoittamassaan Historiassa, että sassanidit olivat vetäytyneet linnoituksen suojiin ja levittäneet maastoon nelipiikkejä, jotka voivat rampauttaa hevosten jalat. Al-Numan päätti näytellä vetäytymistä, ja tämä sai sassanidit korjaamaan piikit pois päästäkseen takaa-ajoon. Juuri tätä muslimit olivat tavoitelleet. Koska oli perjantai, muslimiarmeija suoritti ensin keskipäivän perjantairukouksen rivit suorina. Al-Numan puhui joukoilleen: "Kun huudan ensimmäisen kerran 'Allahu akbar', jokaisen tulee sitoa sandaalinsa ja tarkistaa asusteensa. Kun huudan toisen kerran 'Allahu akbar', jokaisen tulee kiinnittää vyönsä ja olla valmiina. Kolmannen huudon jälkeen jokaisen tulee hyökätä. Minä olen mukananne."[5]

At-Tabari kuvaa taistelua seuraavasti: "Persialaiset tulivat heitä vastaa kytkettyinä ketjuilla toisiinsa niin, että eivät voineet paeta. Muslimit hyökkäsivät heitä vastaan ja taistelivat heidän kanssaan. Al-Numan sai osuman nuolesta, mihin hän kuoli".[4] Tabari kertoo myös, että Numanin kuolema johtui siitä, että hän putosi hevosen selästä, kun hevonen kaatui verivirroista liukkaaksi muuttuneella taistelukentällä.

Jumala antoi voiton muslimeille, eivätkä persialaiset enää koskaan koonneet yhtä suurta armeijaa heitä vastaan. Muslimit saivat myös suunnattoman määrän sotasaalista. Kalifi Umar oli antanut ohjeet saaliin jakamisesta: "Jos Jumala antaa voiton muslimeille, saalis on jaettava. Pane sivuun viidennes, joka kuuluu Jumalalle ja viidennes joka kuuluu Hänen Lähettiläälleen."[5] Ratsusotilaat saivat 6 000 dirhamia ja jalkamiehet 2 000 dirhamia.[6]

Johtopäätöksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iranin valloituksen katsotaan tulleen päätökseen kun sen viimeinen kuningas Yazdegerd III kuoli vuonna 651 Mervissä. Historioitsija Touraj Daryaee katsoo, että muslimien voitto johtui osaltaan siitä, että sassanidien raskaasta ratsuväestä eli katafraktista ei ollut vastusta arabien kevyelle ja liikkuvalle ratsuväelle.[7] Katafraktit olivat silti onnistuneet satojen vuosien ajan torjumaan arojen kansat, jotka Iraniin pääsemättä olivat sen jälkeen ohjautuneet Eurooppaan.[8]

Historiatieteen näkökulma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rooman valtakunnan aikainen nelipiikki ("variksenjalka"). Tällaisia sassanidit perimätiedon mukaan käyttivät Nahavandissa.

Islamin varhaiset historiateokset syntyivät 800- ja 900-luvuilla, kun suullisia tarinoita alettiin merkitä talteen. Lopputuloksessa näkyvät nuotiotarinoille ominaiset piirteet, kuten se, että tarinat keskittyvät sankarihahmojen käymiin keskusteluihin ja seikkailuihin mutta sivuuttavat esimerkiksi taistelujen tarkan kuvauksen ja sotajoukkojen koot, joista at-Tabari ei puhu juuri mitään. Konkreettisen taistelukuvauksen asemesta at-Tabari kertoo, miten "Armeijat taistelivat hirmuisen ottelun miekoillaan aiheuttaen sellaista melua, että ne, jotka kuulivat sen, kertoivat, etteivät olleet koskaan kuulleet yhtä suurta taistelun melskettä."[9]

Taistelun viikonpäivä (perjantai) on tiedossa, mutta ei tarkkaa vuotta – eri lähteissä ehdolla ovat vuodet 639, 640 ja 642. Historiikit ovat täynnä jännittäviä ja dramaattisia yksityiskohtia, joilla kuulijoiden mielenkiinto vangitaan. Tarinat korostavat aina valtavaa voimasuhteiden eroa muslimien ja heidän vihollistensa välillä. Herkuttelu runsaalla sotasaaliilla kuuluu myös asiaan. At-Tabari käyttää enemmän tilaa saalinjaon kuvaamiseen kuin itse taisteluun. Samat yksityiskohdat myös toistuvat eri taisteluita kuvaavissa teoksissa, mikä osoittaa, että niitä on kopioitu teoksesta toiseen.[10]

Islamilaisen valloitustarinan epäuskottavat piirteet eivät silti olleet tärkein syy epäilysten heräämiselle. Merkittävämpää on riippumattomien aikalaislähteiden ja arkeologian tuoman vahvistuksen puuttuminen. Suurtaisteluiden sijaintipaikkoja ei tiedetä, eikä niistä ole arkeologisia löytöjä, kuten nuolenkärkiä tai muita sotavarusteita.[11] Asian ymmärtää, jos taisteluita ei koskaan käyty. Taistelupaikkojen maantieteellinen kuvaus on tarinoissa epämääräistä, vaikka kertomukset joissakin asioissa ovat pikkutarkkoja.[12]

Vakavin vastaväite on, että 600-luvun kirjalliset aikalaislähteet eivät tunne Arabian niemimaalta lähtenyttä arabihyökkäystä, joka olisi kukistanut Bysantin ja Iranin armeijat. Siitä ei ole jäänyt jälkiä kristittyjen munkkien tekemiin kirjoituksiin, joissa he dokumentoivat aikansa tärkeimpiä tapahtumia. [13] Aikalaislähteet seulonut israelilainen arkeologi Yehuda Nevo kirjoittaa, että jos kymmenien tuhansien arabien sotilaallinen invaasio jättitaisteluineen tapahtui, ainakaan kukaan aikalainen ei sitä pannut merkille.[14] Länsimainen historiankirjoitus on silti ottanut pääosin tarinat todesta ja tyytynyt vain tasoittamaan uskomattoman oloisia voimasuhteita.[7]

Islamilaisessa historiankirjoituksessa Persian valloituksen katsotaan edenneen kahden suurtaistelun kautta, Qadisiyyan ja Nahavandin taisteluiden. Siitä osoituksena at-Tabari kertoo, että "Umar määräsi maksamaan jokaiselle Nihavandin taisteluun urhoollisesti osallistuneelle 2 000 dirhamia, asettaen heidät samalle tasolle kuin Qadisyyan taistelun veteraanit." [15] Vastaavasti Bysantti kukistettiin kahdessa taistelussa: Jarmukissa ja Ajnadaynissa Gazan lähellä. Niissäkin vihollisarmeijoissa oli 150 000–200 000 sotilasta, muslimeilla 10 000–40 000 ja vihollisen tappiot hirvittävät.[16]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • At-Tabari: The History of at-Tabari. Vol. XIII. The Conquest of Iraq, Southwestern Persia, and Egypt (kääntänyt Gautier H. A. Juynbolh). State University of New York Press, 1989. Teoksen verkkoversio.
  • Nevo, Y. E. & Koren, J.: Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state, s. 6. Prometheus Books, 2003. (englanniksi)
  • Ohlig, Karl-Heinz: Geschichte und Geschichten. Teoksessa: Markus Groß & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion II. Von der koranischen Bewegung zum Frühislam, s. 13–33. Verlag Hans Schiler, 2012. ISBN 978-89930-345-2. (saksaksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Battle of Nahāvand Encyclopaedia Britannica. viitattu 28.3.2020. (englanniksi)
  2. at-Tabari, s. 209
  3. Michael Axworthy: Iranin historia. Mielen valtakunta, s. 92. Into, 2007. ISBN 978-952-264-191- 5.
  4. a b at-Tabari, The History of at-Tabari, s. 182
  5. a b At-Tabari, The Historiy of at-Tabari, s. 182
  6. at-Tabari, The History of at-Tabari, s. 211
  7. a b Touraj Daryaee: Sassanian Persia. The Rise and Fall of an Empire, s. 37. I.B.Tauris, 2009. (englanniksi)
  8. McNeill, J. R. & McNeill, W. H.: Verkottunut ihmiskunta. Yleiskatsaus maailmanhistoriaan, s. 130–132. Vastapaino, 2003/2006.
  9. At-Tabari, The History of at-Tabari, s. 208
  10. Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin miekka, s. 71. Otava, 2012. ISBN 978-951-1-25915-2.
  11. Nevo & Koren, s. 6
  12. Ohlig, K.-H.: Geschichte und Geschichten. Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion II. Von der koranischen Bewegung zum Frühislam (s. 13–33), s. 20. Verlag Hans Schiler, 2012. (saksaksi)
  13. Nevo & Koren
  14. Nevo & Koren, s. 177
  15. At-Tabari, The History of at-Tabari, s. 217
  16. Kaegi, W. E.: Byzantium and the early islamic conquests, s. 98. Cambridge University Press, 1995. (englanniksi)