Winfried Schäfer

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Winfried Schäfer
Henkilötiedot
Koko nimi Winfried Anton Schäfer
Syntymäaika 10. tammikuuta 1950 (ikä 74)
Syntymäpaikka Mayen, Rheinland-Pfalz, Saksa
Pelipaikka keskikenttäpelaaja
Pituus 175 senttimetriä
Seura
Seura avoin
Tehtävä päävalmentaja
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1968–1970 Borussia Mönchengladbach 43 (4)
1970–1975 Kickers Offenbach 160 (37)
1975–1977 Karslruhe 68 (10)
1977–1985 Borussia Mönchengladbach 167 (11)
Valmennusura
1986–1998 Karlsruhe
1998 VfB Stuttgart
1999–2000 Tennis Borussia Berlin
2001–2004 Kamerun
2005–2007 Al Ahli
2007–2009 Al Ain
2010–2011 Baku
2011–2013 Thaimaa
2013–2016 Jamaika
2017–2019 Esteghlal
2019–2020 Baniyas
2021 Al-Khor

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Winfried Schäfer (s. 10. tammikuuta 1950) on saksalainen jalkapallovalmentaja ja entinen keskikenttäpelaaja.

Hänet muistetaan erityisesti Karlsruhen päävalmentajana. Hän työskenteli seurassa 12 vuoden ajan 1986–1998 nostaen Karlsruhen Saksan Bundesliigan.

Ura pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schäfer hankki jalkapallo-oppinsa TuS Mayenin juniorijoukkueessa, josta siirtyi ammattilaisuralle Borussia Mönchengladbachiin 1968. Hän edusti seuraa uransa kaksi ensimmäistä kautta ja oli mukana voittamassa Saksan mestaruutta kaudella 1969/70. Kauden jälkeen Schäfer lähti hakemaan lisää peliaikaa Kickers Offenbachista, jonka kanssa hän oli voittamassa Saksan cupia samana vuonna, sillä finaali pelattiin vasta syksyllä MM-kisojen vuoksi.

Schäfer pelasi Kickersissä viisi kautta ja siirtyi 1975 Karlsruheen, josta kahden kauden jälkeen takaisin Mönchengladbachiin. Toisella yrittämällä Gladbachissa ei tullut Saksan mestaruutta, mutta menestystä hän pääsi maistamaan UEFA Cupin voiton myötä kaudella 1978/79. Schäfer lopetti uransa Gladbachissa 35-vuotiaana 1985.

Meriitit pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ura valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schäfer aloitti valmennusuransa 1986 Karslruhen päävalmentajana. Pestistä muodostui lopulta pitkä, 12 vuoden mittainen uurastus seurassa, jossa tuona aikana nousivat pinnalle muun muassa Oliver Kahn, Jens Nowotny ja Mehmet Scholl. Debyyttikaudella Schäfer johdatti KSC:n 2. Bundesliigan kakkoseksi ja seura nousi pääsarjaan, jossa se pelasi koko Schäferin kauden ajan sijoittuen parhaimmillaan kuudeksi kolmena kautena. Seura menestyi Schäferin johdolla myös eurokentillä esiintyen UEFA Cupin välierissä kaudella 1993/94 sekä kahdesti neljännesvälierissä. Kaudella 1995/96 seura oli myös Saksan cupin loppuottelussa.

Heinäkuussa 1998 Schäfer siirtyi VfB Stuttgartin päävalmentajaksi. Edelliskaudella Bundesliigassa neljänneksi sijoittunut seura lähti kauteen kovin odotuksin, mutta menestys oli syyskaudella kehnoa ja joulukuussa Schäfer sai potkut. Potkujensa jälkeen Schäfer oli puolisen vuotta sivussa valmennustehtävistä ja palasi kaudeksi 1999/2000 kentän laidalle Tennis Borussia Berlinin päävalmentajaksi. Pesti jäi yhteen kauteen Regionalligassa.

Marraskuussa 2001 Schäfer siirtyi Kamerunin jalkapallomaajoukkueen peräsimeen. Menestystä tuli tammikuussa 2002, kun Kamerun juhli Afrikan mestaruutta. MM-kisoissa 2002 Kamerun pelasi vaisusti ja putosi jo lohkovaiheessa. Schäfer sai kuitenkin jatkaa tehtävissään ja johdatti Kamerunin Afrikan mestaruuskisojen neljännesvälieriin 2004.[1] Lopulta pesti päättyi marraskuussa 2004 potkuihin Kamerunin hävittyä maaottelussa Saksalle 0–3.

Maaliskuussa 2005 Schäferin ura jatkui Arabiemiraateissa Al Ahlin päävalmentajana. Hänen johdatti seuran Arabiemiraattien mestariksi 2006 ensi kertaa 26 vuoteen. Helmikuussa 2007 Schäfer sai potkut seurasta. Ura jatkui Arabiemiraateissa joulukuussa 2007, kun hänestä tuli Al Ainin päävalmentaja. Menestystä tuli jälleen ja 2009 seura juhli Emirates Cupin, President's cupin ja UAE Super Cupin mestaruutta.[2] Menestys poiki Schäferille jatkosopimuksen seuran kanssa vuoteen 2010.[3] Kehno menestys syksyllä 2009 johti kuitenkin potkuihin joulukuussa.[4]

Kesäkuussa 2010 Schäfer siirtyi azerbaidžanilaisseura FK Bakun päävalmentajaksi kaksivuotisella sopimuksella.[5] Schäfer sai kuitenkin potkut tehtävistään jo tammikuussa 2011.[6]

Kesäkuussa 2011 Schäferistä tuli kolmivuotisella sopimuksella Thaimaan maajoukkueen päävalmentaja.[7] Schäfer valmensi Thaimaata kaksi vuotta ja kehitti tehtävässään maan valmennus- ja junioritoimintaa. Kesäkuussa 2013 liitto ja Schäfer purkivat sopimuksensa.[8] Saksalaisvalmentaja siirtyi tämän jälkeen Muangthong Unitedin päävalmentajaksi. Sopimus purkautui kuitenkin jo heinäkuun puolivälissä, kun Schäferistä tuli Jamaikan maajoukkueen päävalmentaja.[9] Schäfer luotsasi Jamaikan Caribbean Cupin 2014 voittoon.[10] Copa Américassa Jamaika jäi alkulohkonsa viimeiseksi, mutta hävisi ottelunsa Uruguaylle, Paraguaylle ja Argentiinalle vain niukasti 1–0. Samana vuonna Schäfer luotsasi Jamaikain alkulohkonsa voittoon Gold Cupissa. Välierissä Jamaika yllätti Yhdysvallat 2–1 ja eteni loppuotteluun ensimmäistä kertaa maan historiassa. Finaalissa Jamaika taipui kuitenkin Meksikolle 1–3.[11]

Jamaikan jalkapalloliitto hyllytti Schäferin tehtävistään syyskuussa 2016, kun saksalaisvalmentaja kieltäytyi MM-karsintaottelun jälkeen haastattelusta ja hänen epäiltiin katkaisseen myös manageri Roy Simpsonin haastattelun.[12]

Lokakuussa 2017 Schäfer allekirjoitti kauden loppuun ulottuvan sopimuksen iranilaisen Esteghlalin kanssa.[13] Schäfer luotsasi seuran Iranin cupin mestariksi kaudella 2017/18 ja jatkoi valmentajana myös seuraavalla kaudella. Tulokset eivät kuitenkaan tyydyttäneet seurajohtoa ja Schäfer sai potkut kaksi kierrosta ennen Iranin sarjakauden päättymistä huhtikuussa 2019.[14] Heinäkuussa 2019 Schäferistä tuli Baniyasin päävalmentaja.[15] Hän jätti seuran sopimuksensa päätyttyä kauden 2019/2020 jälkeen.[16]

Tammikuussa 2021 Schäferistä tuli qatarilaisen Al-Khorin päävalmentaja.[17] Hän pelasti seuran putoamiselta liigasta. Pesti päättyi lopulta potkuihin marraskuussa 2021.[18]

Meriitit valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ettlingenissä vuosikymmeniä asunut Schäfer on ollut mukana myös paikallispolitiikassa ja ollut ehdokkaana Für Ettlingen -ryhmittymän listoilla vuonna 2004.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Erich Ribbeck
Kicker Mann des Jahres
1993
Seuraaja:
Volker Finke
Edeltäjä:
Lothar Buchmann
Karlsruher SC:n päävalmentaja
1986–1998
Seuraaja:
Jörg Berger
Edeltäjä:
Joachim Löw
VfB Stuttgartin päävalmentaja
6–12/1998
Seuraaja:
Rainer Adrion
Edeltäjä:
Robert Corfu
Kamerunin maajoukkueen päävalmentaja
11/2001–11/2004
Seuraaja:
Artur Jorge
Edeltäjä:
Bülent Korkmaz
FK Bakun päävalmentaja
2010–1/2011
Seuraaja:
Aleksandrs Starkovs
Edeltäjä:
Bryan Robson
Thaimaan maajoukkueen päävalmentaja
6/2011–6/2013
Seuraaja:
Kiatisuk Senamuang
Edeltäjä:
Theodore Whitmore
Jamaikan maajoukkueen päävalmentaja
7/2013–9/2016
Seuraaja:
Theodore Whitmore