William Kraft

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

William Kraft (s. 6. syyskuuta 1923[1] Chicago) on yhdysvaltalainen säveltäjä, kapellimestari, lyömäsoittaja ja musiikkipedagogi.[2]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kraft syntyi ukrainalaisten maahanmuuttajien pojaksi.[3] Hän sai Columbian yliopistosta kandidaatin arvon vuonna 1951 ja maisterin arvon 1954. Hän sai yliopistovuosinaan kaksi Anton Seidl -stipendiä. Hänen ensisijaisia ohjeistajiaan olivat Jack Beeson, Seth Bingham, Henry Brant, Henry Cowell, Erich Hertzmann, Paul Henry Lang, Otto Luening ja Vladimir Ussachevsky. Lyömäsoitinten soitossa hän sai opetusta Morris Goldenbergilta, patarumpalina Saul Goodmanilta sekä orkesterinjohdossa Rudolph Thomasilta ja Fritz Zweigiltä.[2]

Varhaisina vuosinaan Los Angelesissa Kraft organisoi johtajana Los Angeles Percussion Ensemblen toimintaa. Kokoonpano kantaesitti ja levytti teoksia muiden muassa Alberto Ginasteralta, Lou Harrisonilta, Ernst Krenekilta, Igor Stravinskylta ja Edgar Varèselta. Kraft toimi itse lyömäsoitinsolistina Karlheinz Stockhausenin Zykluksen ja Pierre Boulezin Le Marteau sans maîtren Yhdysvaltain-ensiesityksissä. Hän myös levytti Sotilaan tarinan Stravinskyn johtamana.[2]

Ura Los Angelesin filharmonikoissa ja yliopistossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kraft toimi vuosina 1981–1985 Los Angelesin filharmonikkojen nimikkosäveltäjänä. Tänä aikana hän perusti nykyohjelmistoon keskittymistä varten orkesterin uuden musiikin ryhmän. Tätä ennen Kraft oli toiminut soittajana samassa orkesterissa 26 vuoden ajan: kahdeksan vuoden ajan lyömäsoittajana ja 18 vuoden ajan ensimmäisenä patarumpalina. Kolmen kauden ajan Kraftilla oli orkesterissa avustavan kapellimestarin asema.[2]

Kraft toimi Kalifornian yliopiston (Santa Barbara) sävellysjaoksen puheenjohtajana ja Corwin-professorina, kunnes jäi eläkkeelle kesäkuussa 2002.[2]

Työ säveltäjänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kraft on saanut säveltäjänä lukuisia palkintoja. Hänen teoksiaan ovat esittäneet orkesterit eri puolilla maailmaa, kuten Euroopassa, Japanissa, Koreassa, Kiinassa, Australiassa, Israelissa ja entisessä Neuvostoliitossa. Vuonna 1990 Kraft sai paikan Percussive Arts Societyn Hall of Famesta.[2]

Kraftin teosten joukossa on patarumpukonsertto nro 2 eli The Grand Encounter, joka kantaesitettiin vuonna 2005. Tilaajana oli San Franciscon sinfoniaorkesteri, jota Michael Tilson Thomas johti kantaesityksessä David Herbertin toimiessa solistina. Huomattavasti uudistetun version teoksesta kantaesittivät keväällä 2007 Xian Zhangin johtama Hongkongin filharmoninen orkesteri solistinaan James Boznos. Myöhemmin samana vuonna Herbert toimi solistina teoksen Yhdysvaltain-ensiesityksessä; häntä säesti Guy Victor Bordon johtama Akronin sinfoniaorkesteri.[2]

Muihin Kraftin teoksiin kuuluu ooppera Red Azalea, jonka tilasi lontoolainen uuden musiikin teatteriryhmä. Teos kantaesitettiin vuonna 2002 Kalifornian yliopiston (Santa Barbara) uuden musiikin juhlilla, minkäa jälkeen teoksen Euroopan-ensiesitys pidettiin Lontoossa. Kraftin teosten levytyksiä on julkaistu monilla levymerkeillä, joihin ovat kuuluneet Harmonia Mundi, Albany Records, Nonesuch Records, Decca Records ja EMI.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]