Otto Luening
Otto Clarence Luening (15. kesäkuuta 1900 Milwaukee, Wisconsin – 2. syyskuuta 1996 Manhattan, New York) oli yhdysvaltalainen säveltäjä, kapellimestari ja huilisti. Hän tuli parhaiten tunnetuksi elektronisen musiikin edelläkävijänä.[1]
Lueningin isä oli kapellimestari, pianisti ja opettaja, joka opiskeli Leipzigissa. Vuonna 1912 perhe muutti Müncheniin, jossa Luening opiskeli konservatoriossa ja debytoi 16-vuotiaana huilistina. Ensimmäisen maailmansodan aikana perhe siirtyi Zürichiin, jossa Luening soitti huilua Tonhalle-orkesterissa Richard Straussin ja Arthur Nikischin johdolla. Hän sai yksityistä opetusta Ferruccio Busonilta.[1]
Vuonna 1920 Luening muutti Chicagoon, jossa hän johti American Grand Opera Companya, soitti huilua kamarikokoonpanoissa ja opetti musiikin teoriaa. Hän työskenteli myöhemmällä urallaan muun muassa Columbian yliopistossa vuodesta 1944, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1970.[1]
Luening kantaesitti muun muassa Gian Carlo Menottin oopperan Meedio. Hänen omaan tuotantoonsa kuuluvat ooppera Evangeline (1948) ja varhainen nauhalle sävelletty teos Fantasy in Space. Hänen johdollaan opiskelivat niinkin erilaiset säveltäjät kuin Seymour Shifrin, John Corigliano, Charles Wuorinen, Mario Davidovsky ja John Kander. Luening oli vuonna 1940 perustamassa American Music Centeriä ja vuonna 1954 Composers Recordings Inc:iä. Hän sävelsi yhdeksänkymppiseksi saakka, ja hänen myöhäisiin teoksiinsa kuuluu vuonna 1995 kantaesitetty Divertimento viululle, klarinetille ja pianolle. Hän julkaisi omaelämäkerran The Odyssey of an American Composer (1980).[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||
