Walker Evans

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Evans vuonna 1937.

Walker Evans (3. marraskuuta 1903 St. Louis, Missouri – 10. huhtikuuta 1975 Lyme, Connecticut) oli yhdysvaltalainen valokuvaaja ja toimittaja, joka tunnetaan parhaiten 1930-luvun laman aikana ottamistaan dokumentaarisista kuvista köyhistä maaseudun perheistä ympäri Yhdysvaltoja.

Evansin isä toimi mainosjohtajana, ja vauraan perheen poika varttui Ohion Toledossa ja New Yorkissa. Evans valmistui Phillips Academystä Massachusettsin osavaltiossa 1922. Hän opiskeli ranskalaista kirjallisuutta Williams Collegessa vuoden verran, kunnes erosi koulusta. Vietettyään vuoden Pariisissa hän palasi New Yorkin kulttuuripiireihin, mutta työskenteli osakevälittäjänä Wall Streetillä sijainneessa yrityksessä 1927–1929.

Vuonna 1928 Evans alkoi valokuvata vakavammin asuessaan Ossiningissa. Paria vuotta myöhemmin häneltä julkaistiin kolme valokuvaa Brooklyn Bridge -sillasta Hart Cranen runoteoksessa The Bridge. Vuonna 1931 hän teki kuvasarjan Bostonin viktoriaanisen tyylin taloista, ja vuonna 1933 hän matkusti Kuubaan kuvaamaan diktaattori Gerardo Machadon vastaista kapinaa Carleton Bealsin tulevaa kirjaa The Crime of Cuba varten.

Lama-ajan kuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1935 Evans alkoi kuvata vähäosaisten sosiaalisia oloja Yhdysvaltain eri viranomaisille, aluksi köyhien ja työttömien perheiden jälleenasutuksesta huolehtivalle virastolle ja sitten maaseudun perheitä avustavalle Farm Security Administrationille (FSA) etupäässä Yhdysvaltain etelävaltioissa.

Kesällä 1936 Fortune-talousaikakauslehti lähetti Evansin ja toimittaja James Ageen jutuntekomatkalle Alabaman köyhälle alueelle, mutta juttua ei koskaan julkaistu. Viittä vuotta myöhemmin vuonna 1941 Evansin kuvat ja Ageen tekstit julkaistiin kirjana Let Us Now Praise Famous Men, joka liikuttavalla tavalla kuvasi köyhien maaseudun ihmisten elinoloja lama-ajan kourissa. Syyskuussa 2005 Fortune-lehden 75-vuotisjuhlanumeroa varten toimittaja ja kuvaaja kävivät samalla alueella uudelleen kuvaamassa ja haastattelemassa Evansin ja Ageen tapaamien perheiden jälkeläisiä, jotka eivät välttämättä olleet tyytyväisiä kuvien aiheuttamaan kuuluisuuteensa.[1]

Evans jatkoi kuvaustyötään Farm Security Administrationille vuoteen 1938. Samana vuonna New Yorkin modernin taiteen museo MoMA järjesti näyttelyn Walker Evans: American Photographs, joka oli museon ensimmäinen vain yhden valokuvaajan töihin keskittyvä näyttely. Samoihin aikoihin Evans alkoi kuvata New Yorkin metrossa takkinsa sisään piilotetulla kameralla. Kuvista syntyi kirja Many are Called. 1930-luvun loppuvuosina Evans toimi myös opettajana valokuvaaja Helen Levittille.

Evans kuvasi alkuaikojen kuvansa pääasiassa suurille 8 x 10 tuuman negatiiveille. Henri Cartier-Bressonin tavoin Evans ei vedostanut kuviaan itse eikä useinkaan edes valvonut niiden tekoa pimiössä, vaan tyytyi kirjoittamaan ohjeita negatiivien oheen.

Myöhempi ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Evans oli myös taitava kirjoittaja, ja pääsi vuonna 1945 Time-aikakauslehden toimittajaksi. Sieltä hän siirtyi Fortuneen, jossa työskenteli vuoteen 1965 saakka jolloin hänet nimitettiin valokuvauksen professoriksi Yalen yliopistoon.

Vuosina 1973–1974 Evans kuvasi laajan kuvasarjan tuolloin uudella Polaroid SX-70 -kameralla, kun hänen terveytensä ei enää sallinut raskaamman kaluston käyttöä. Evans kuoli kotonaan Connecticutissa 1975. Vuonna 1994 hänen perikuntansa lahjoitti kuvaajan taiteellisen jäämistön New Yorkin Metropolitan-taidemuseolle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Whitford, David: The Most Famous Story We Never Told 19.9.2005. Fortune. Viitattu 22.1.2013.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Walker Evans.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Walker Evans