Waitoreke
Waitoreke tai kaurehe on uusiseelantilaisissa tarinoissa maan Eteläsaarella tavattava saukkoa tai majavaa muistuttava nisäkäs. Uudessa-Seelannissa ei lepakkojen ohella tiettävästi kuitenkaan ole kotoperäisiä nisäkäslajeja.
Piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lepakkolajit lyhythäntälepakko ja uudenseelanninperhoslepakko ovat nykyisin ainoita kotoperäisiä Uuden-Seelannin maanisäkkäitä.[1] Esihistoriallisista maanisäkkäistä tunnetaan yksi erikseen nimeämätön sukupuuttoon kuollut laji, mutta esihistorialliset lajit katosivat ilmeisesti jo mioseenikaudella.[2]
Waitoreke on tarinoissa ja joidenkin silminnäkijöiden kertomuksissa esiintyvä usein majavan tai saukon kaltaiseksi lajiksi kuvailtu ja niiden tapaan joskus vedessä liikkuva maanisäkäs. Sen sanottiin erityisesti elävän Uuden-Seelannin Eteläsaaren Fiordlandin ja Southern Lakesin alueella.[3]
Tarinoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yksi tarina waitorekesta tunnetaan jo varhaisimpien eurooppalaisten tutkimusmatkailijoiden kaudelta. James Cookin HMS Resolution-aluksen kaksi miehistön jäsentä ilmoittivat toukokuussa 1773 nähneensä Dusky Soundn alueella harmaan kissamaisen eläimen, jolla oli tuuhea häntä. Laivalla olleet kaksi luonnontieteilijää J.R Forster ja Georg Forster eivät kuitenkaan suhtautuneet sen olemassaoloon vakavasti.[3]
1800-luvun puolella tarinoita samankaltaisesta eläimestä koottiin maoreilta. J. W. Barnicoat ja D. Monro sanoivat kuulleensa tarinan majavan kaltaisesta eläimestä Cluthajoen suiulla vuonna 1844 ja B. D. Mantell sanoi myös kuulleensa vastaavasta eläimestä joitakin vuosia myöhemmin. Julius von Haast löysi jotakin jetin kaltaista eläintä etsiessään Ashburtonista saukon jälkiä muistuttavia merkkejä vuonna 1861. Jäljet on kuitenkin myös saattanut tehdä kurī, eli maorien koirarotu. Joitakin vuosia myöhemmin von Haas hankki turkiksen Selwynistä. Turkkia väitettiin waitoreken turkiksi. Tässäkin tapauksessa pidettiin kuitenkin todennäköisempänä, että turkis oli sen kuvausten perusteella lähtöisin pussikissoista, joita oli jonkin aikaa aikaisemmin päästetty irti luontoon Canterburyn alueella.[3]
Kaiken huomioon ottaen eläimen olemassaoloa on kuvailtu epätodennäköisesti.[3] Saukkomaisia eläimiä ilmoitetaan kuitenkin ajoittaan nähdyn osissa Eteläsaarta edelleen ja myös niiden löytämistä on yritetty.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Bats/pekapeka Department of Concervation. New Zealand Goverment. Viitattu 15.5.2021. (englanniksi)
- ↑ Miocene mammal reveals a Mesozoic ghost lineage on insular New Zealand, southwest Pacific Proc Natl Acad Sci U S A. 2006 Dec 19; 103(51): 19419–19423. National Academy of Sciences. Viitattu 15.5.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d A. H. McLintock: ANIMALS, MYTHICAL An Encyclopaedia of New Zealand. 1966. Viitattu 15.5.2021. (englanniksi)
- ↑ The hunt for the elusive New Zealand otter (video) TVNZ. Viitattu 15.5.2021. (englanniksi)