W. F. Ilmoni
William Frithiof Ilmoni (14. heinäkuuta 1880 Tampere – 14. huhtikuuta 1932 Lahti) oli suomalainen päätoimittaja ja suomentaja.[1][2]
Ilmonin vanhemmat olivat kauppias Johan Gustaf Ilmoni ja Serafia Roos. Hän pääsi ylioppilaaksi Tampereen lyseosta 1898 ja opiskeli sitten Helsingin yliopistossa.[1][2]
Ilmoni toimi sanomalehtimiehenä ja opettajana. Hän aloitti uransa vuonna 1898 ensin Aamulehden reportterina ja siirtyi sieltä samana vuonna Tampereen Sanomat-lehteen. Opiskeltuaan sitten jonkun aikaa yliopistossa hän palasi lehtityöhön ryhtyen vuonna 1900 Porissa ilmestyneen Kansalainen-lehden päätoimittajaksi. Hän palveli sitten useissa lehdissä päätoimittajana ja toimitussihteerinä. Keski-Pohjalainen-lehden päätoimittajana Kokkolassa Ilmoni oli 1906–1907, Suur-Savo-lehden päätoimittajana 1908–1911, Tornion Laakso-lehden päätoimittajana 1912–1915, Pohjalainen-lehden aputoimittajana Vaasassa 1915–1916, Tampereen Sanomain aputoimittajana ja sittemmin toimitussihteerinä 1917–1919, Kuopion Sanomain toimitussihteerinä 1919–1920, Satakunnan Lehden päätoimittajana Porissa 1920–1921, Maaseudun Sanomain Satakunnan osaston toimittajana 1921–1922 ja Etelä-Saimaa-lehden päätoimittajana Lappeenrannassa 1923–1926. Viimeksi hän oli lahtelaisen Etelä-Suomen Sanomien päätoimittajana vuodesta 1927. Sanomalehtityön ohella Ilmoni toimi väliaikaisesti opettajana muun muassa Porin kansanopistokursseilla, lyseossa ja kansakouluissa. Ilmoni toimi 1921 perustetun Satakunnan Sanomalehtimiesyhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana ja hän oli vuodesta 1928 Etelä-Suomen Sanomalehtimiesyhdistyksen puheenjohtaja. Hän oli Itä-Suomen Sanomalehtimiesyhdistyksen johtokunnan jäsenenä vuodesta 1923 sekä otti osaa Suomen Sanomalehtimiesliiton toimintaan.[1][2]
Sanomalehtimiehenä Ilmoni taisteli aikanaan venäläistyttämispolitiikkaa vastaan. Hän toimi nuorsuomalaisen puolueen piirisihteerinä Mikkelin läänissä sekä Hämeen läänin pohjoisessa ja Turun ja Porin läänin pohjoisessa vaalipiirissä.[2]
Ilmoni oli Lappeenrannan kaupunginvaltuuston jäsenenä. Hän harrasti näyttämötaidetta ja kirjallisuutta ja kuului Lappeenrannan teatterin perustajiin sekä oli teatterin johtokunnan puheenjohtajana. Hän suomensi myös useita kirjoja.[1][2]
Ilmoni oli naimisissa vuodesta 1931 Aune Sylvia Heikkisen kanssa.
Suomennoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Omalla nimellä:
- Algot Ruhe : Woodrow Wilson : : ihminen ja valtiomies. Gummerus 1919
- Marie Bernhard : Taiteen takia : romaani. Gummerus 1920
- Øvre Richter-Frich : Paholaisen silmä, suom. W. F. I. Otto Andersin, Pori 1924
Nimellä Vikki Ilmoni:
- August Niemann : Pieter Maritz : historiallinen kertomus zululais- ja buerisodasta Transwaalissa v. 1879–1881. Andersin, Pori 1900
- August Niemann : Pieter Maritz : historiallinen kertomus zululais- ja buerisodasta Transwaalissa vv. 1879–1881 sekä tohtori Jamesonin hyökkäyksestä Transvaaliin v. 1896. Otto Andersin, Pori 1902
- Friedrich Gerstäcker : Maailma pienoisko'ossa : hupaisia ja opettavaisia kuvauksia maista ja kansoista; kotia ja koulua varten suom. toim. Vikki Ilmoni. Gust. Ronelius, Pori 1903
- Austin Clare : Ystävykset : kuvaus entisajoilta. Gust. Ronelius, Pori 1903
- Ajanvietteeksi ja ratoksi : kertomuksia; keräsi ja suom. Vikki Ilmoni. Gust. Ronelius, Pori 1904
- Heinrich Büttner : Cléo de Méroden uhri eli Belgian kuninkaan tytär hullujenhuoneessa. Otto Andersin, Pori 1904–1905
- Mitä hän kirjoitti rakastajalleen; suom. V. I. Otto Andersin, Pori 1905
- Émile Zola : Ihmispeto : siveysromaani. Otto Andersin, Pori 1906 (alkuteos La bête humaine')
Nimimerkillä W-iI-i:
- Leon Sardoux : Iloinen leski : Leharin operetti : romaani. Otto Andersin, Pori 1908
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- W. F. Ilmoni SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)
- ILMONI William Frithiof. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
- Satakunnan journalistit : Herraklubista ammattiyhdistykseksi
- Etelä-Suomen Sanomalehtimiesyhdistys : ESSY:n lyhyt historia (1921-1996) (Arkistoitu – Internet Archive)