Väinö Lahtonen
Kustaa Väinö Lahtonen (9. elokuuta 1890 Yläne – 22. tammikuuta 1938 Rauma) oli suomalainen päätoimittaja ja kirjailija.[1][2]
Lahtosen vanhemmat olivat torppari Erland Lahtonen ja Maria Wahlroos. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi opettajaseminaarista 1913 ja opiskeli myös Helsingin yliopistossa suorittaen kansantaloustieteessä ja filosofiassa yksityistutkintoja.[1][2]
Lahtonen toimi kansakoulunopettajana 1913–1914. Hän oli sitten toimittajana Raumalla ilmestyvässä Länsi-Suomi-lehdessä 1914–1917 ja Uusi Aura-lehdessä maaseutuosaston toimittajana 1917–1919. Hän osallistui Suomen sisällissotaan 1918 Turun vapaaehtoispataljoonan mukana ja oli mukana Ahvenanmaan retkellä sekä taisteluissa Ikaalisten-Tampereen rintamalla. Lahtonen oli Länsi-Suomen päätoimittajana ja oy Länsi-Suomen toimitusjohtajana 1919–1932 sekä heinäkuusta 1935 lähtien lehden toimitussihteerinä. Hän oli Rauman kaupunginvaltuuston jäsenenä 1925–1930 ja Rauman suojeluskunnan esikunnan jäsenenä 1919–1922. Rauman historiakomitean puheenjohtajana Lahtonen oli vuodesta 1926 lähtien.[1][2]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rauman rautatie 1897–1922, toimittanut Väinö Lahtonen. Rauman rautatien johtokunta, Rauma 1922
- Jotakin täytyy tapahtua: romaani työttömistä. Karisto 1934
- Rauman puhelinlaitos 1885–1935. Rauman Telefooni Oy, Rauma 1935
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Väinö Lahtonen SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Aikalaiskirja 1934 (Projekt Runeberg)
- ↑ a b c Väinö Lahtonen kuollut, Sanomalehtimies, 01.02.1938, nro 1, s. 15, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 26.10.2024
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Väinö Lahtosen lehtiartikkeleita:
- Sotaluotsin salaisuus I. Huuto U-veneestä: Terveisiä Nurmisen Jussille! Toimittaja Väinö Lahtonen on saanut käsiinsä harvinaista aineistoa, joka valaisee saksalaisten vv. 1914-17 rannikoillamme ja etenkin Gävlen-Rauman reitillä, jonka kautta venäläiset yrittivät kuljettaa sotatarpeita länsivalloista, käymää upotussotaa, Hakkapeliitta, 16.10.1934, nro 42, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Sotaluotsin salaisuus II. Ainutlaatuista sotaa: Tuhoisaa, mutta hengenvaaratonta. Toimittaja Väinö Lahtonen jatkaa kuvaustaan vuosien 1914-17 upotussodasta Pohjanlahdella. Salaperäinen suomentaitaja paljastuu tässä Itämeren mainehikkaimmaksi sotaluotsiksi, Hakkapeliitta, 23.10.1934, nro 43, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Sotaluotsin salaisuus III. 3 höyrylaivaa ja 115 vankia viiden saksalaisen komennossa Pohjanlahdelta Libauhun. Toimittaja Väinö Lahtosen mielenkiintoisen sarjan kolmas kirjoitus Pohjanlahden upotussodasta vv. 1914-17 sisältää kuvauksen saksalaisten suorittamasta yhdeksän laivan kaappauksesta ja kolmen laivan saatosta Raumanmereltä Libauhun, Hakkapeliitta, 30.10.1934, nro 44, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Sotaluotsi voi hyvin ja kertoo »Hakkapeliitan» maineesta, maailmalla: Lehdessämme viime syksynä julkaistu kirjoitus »Sotaluotsin salaisuus» ilmestynyt saksan-, englannin- ja ruotsinkielisessä asussa, Hakkapeliitta, 16.04.1935, nro 16-17, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Englannin laivasto lyötiin kivääritulella. Heinäkuun 2 pnä 80 vuotta raumalaisten huomattavimmasta sotateosta, Hakkapeliitta, 02.07.1935, nro 27, s. 20, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
