Vuoremi
Vuoremi (ven. Ворьема, Vorjema, tunnetaan myös nimellä Stolbova (ven. Столбово, Stolbovo), oli Petsamossa Vuoremivuonon itärannalla sijainnut kalastajakylä, joka kuului Suomelle vuosina 1920–1944.[1] Kylä perustettiin venäläisten ja norjalaisten yhteiselle vanhalle kalastuspaikalle 1850-luvulla, ja sen perustajana pidetään venäläistä Andrei Kannujevia.[2] Kylä sijaitsi Suomen ja Norjan rajalla Vuoremijoen suulla. Vuonon länsirannalla on norjalainen Grense Jakobselvin kylä. Vuoremiin ei ollut maantieyhteyttä, mutta kylästä oli viikoittainen laivayhteys Kirkkoniemeen ja Liinahamariin.[3]
Vuoremissa oli pieni Nikolaos Ihmeidentekijälle pyhitetty rukoushuone.[4] Talvisodan aikana sen irtaimisto evakuoitiin Norjaan.[5] Hieman kylän pohjoispuolella oli loisto, joka on edelleen toiminnassa.[6]
Noin 25 kilometrin päässä Vuoremijoen yläjuoksulla oli venäläisten rakentama Vuoremi-niminen sotilasasema, joka sijaitsi Salmijärveltä Petsamonvuonolle kulkevan reitin varrella.[7] Myöhemmin paikalla oli Jäämerentien varrella toiminut Vuoremin majatalo, jonka rakennutti vuonna 1916 Tie- ja vesirakennusten ylihallitus arkkitehti Thure Hellströmin laatimilla tyyppipiirustuksilla.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kuulumisia Vuoremista. Rovaniemi, 18.12.1928, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.3.2019.
- ↑ Kuitula, Mikko: Muurmannin rannalle ja Venäjän Lappiin. Suomalaisten siirtolaisuus Kuolan niemimaalle ja kuolansuomalaiset 1858–1917. Helsingin yliopisto, 2020. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 18.5.2024).
- ↑ Suoranaisia laivakulkuvuoroja Suomen ja ulkomaiden välillä. Turisti : rautateiden aikataulut ja höyrylaivojen kulkuvuorot, 1929, nro 3, s. 46. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.3.2019.
- ↑ Durchman, Osmo: Tietoja erikoislaatuisista seurakunnista ynnä vastaavista historia- ja rippikirjoista. Genos, 1932, nro 3. Helsinki: Suomen Sukututkimusseura. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.3.2019. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Savinainen, Päivi: ”Piirteitä ortodoksisten seurakuntien ja luostarien evakuoinnista”, Karjalan ja Petsamon ortodoksiset kirkot ja kirkkotaide, s. 10. Lappeenranta: Etelä-Karjalan taidemuseo, 1997. ISBN 951-78501-8-2.
- ↑ Suomen rannikon loistot : lisälehti N:o 1, s. 34. Helsinki: Merikarttalaitos, 1945. Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Renvall, Torsten: Petsamon romahdus. Uusi Aura, 9.4.1920, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 3.3.2019.
- ↑ Hautajärvi, Harri: Autiotuvista lomakaupunkeihin. Lapin matkailun arkkitehtuurihistoria, s. 105–107. Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Arkkitehtuurin laitos; Aalto ARTS Books, 2014. ISBN 978-952-60-5597-8. Väitöskirjan verkkoversio