Vrouw Marian viimeinen matka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vrouw Marian viimeinen matka
Kirjailija Juha Flinkman
Petri Puromies
Kuvittaja kuvaliite, us. kuvaajia
Kansitaiteilija Anna-Mari Tehnunen
Kieli suomi
Genre tietokirja
Kustantaja Paasilinna
Julkaistu 2014
Ulkoasu sid.
Sivumäärä 139 s.
ISBN 978-952-299-033-4.
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Vrouw Marian viimeinen matka on Suomen rannikolla vuonna 1771 uponneesta snaupriki Vrouw Mariasta kertova teos. Teoksen ovat kirjoittaneet Juha Flinkman ja Petri Puromies, jotka ovat myös kuvittaneet sen yhdessä Karri Flinkmanin kanssa. Teoksen on julkaissut vuonna 2014 Paasilinna.

Tekijöistä Juha Flinkman on meribiologi ja työskentelee Suomen ympäristökeskuksessa kehittämispäällikkönä.[1] Hän on Suomen johtavia tutkimussukeltajia ja sukelluskouluttajia.[2] Petri Puromies on Helsingin Sanomissa kuvatoimittajana. Puromies on tutkimussukeltaja ja oli myös Vrouw Maria -tutkimusprojektin kuvaaja.[3][4]

Teos jakautuu kahteen pääosaan, jotka vuorostaan jakautuvat alaosiin:

  • Viimeinen purjehdus
    • Ensimmäinen osuus:Amsterdam–Juutirauma
    • Toinen osuus:Juutinrauma–haaksirikko
    • Hylyn etsiminen ja pelastusyritykset
  • Vrouw Maria löydetään
    • Museoviraston tutkimusprojektit, hylyn ja sen ympäristön tutkimukset
    • Valmiina sukeltamaan!
    • Tutkimukset ja dokumentointi jatkuvat
    • Vrouw Marian tulevaisuus

37-sivuisessa kuvaliitteessä on laivaa esittäviä piirroskuvia ja valokuvia sukeltajien työstä.

Alkusanoissa kirjan tekijät sanovat, että heillä on kirjaa tehdessään ollut tavoite koota kaikki olemassa oleva tieto yleistajuiseksi kokonaisuudeksi ja elävöittää kokonaisuutta kuvaamalla Vrouw Marian viimeistä purjehdusta. Lisäksi he halusivat kiinnittää lukijoiden huomion siihen, että poikkeuksellisten ominaisuuksiensa vuoksi Itämeri säilöö vanhoja laivoja paremmin kuin maailman muut meret. Varsinaista uutta tietoa Vrouw Mariasta kirja ei tuo.[3]

Kirjoittajat toteavat Vrouw Marian tulevaisuutta pohtiessaan, että kiinnostus sen nostoon ei ole loppunut, mutta sanovat, että hylky säilyy hyvin siellä missä se on, kun siihen ei kajota. Nostaminen ja konservointi ovat ongelmia, ja he ottavat vertauskohdaksi Wasa-laivan, jonka puuaines on alkanut hajota.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Juha Flinkman Suomen ympäristökeskus. Viitattu 18.12.2014. [vanhentunut linkki] (Arkistoitu linkki)
  2. Jarno Forssell: Iso mies mereltä Tiede.fi. 6/2003. Viitattu 18.12.2014.
  3. a b Flinkman, Puromies, s. 10–11
  4. Vrouw Marian viimeinen matka -kirja julkaistiin 2.10.2014. Paasilinna. Arkistoitu 18.12.2014. Viitattu 18.12.2014.
  5. Flinkman, Puromies, s. 137–138