Vought SB2U Vindicator
| Vought SB2U Vindicator | |
|---|---|
,_in_1999.jpg) |
|
| Tyyppi | tiedustelukone, syöksypommittaja |
| Valmistaja | Vought |
| Miehistö | 2 |
| Valmistumisvuosi | 1937 |
| Ensilento | 4. tammikuuta 1936 [1] |
| Valmistus lopetettu | 1942 |
| Valmistusmäärä | 244 [1] |
| Mitat | |
| Pituus | 10,36 m |
| Kärkiväli | 12,77 m |
| Korkeus | 4,34 m |
| Nopeus | 391 km/h |
| Lentomatka | 1 082 km |
| Tyhjäpaino | 2 556 kg |
| Voimanlähde | |
| Koneisto | Pratt & Whitney Twin Wasp -tähtimoottori, tyyppi R-1535-2 |
| Teho | 825 (615 kW) |
| Aseistus | |
| Aseistus | 2x 7,62 mm kk: toinen kiinteästi eteen ja toinen liikuteltava taaksepäin ampuva, enimmäispommikuorma 454 kg (pommeja taikka torpedo) |
Vought SB2U Vindicator on yhdysvaltalainen lentotukialuskäyttöön suunniteltu tiedustelukone ja syöksypommittaja[2], jota käytettiin toisessa maailmansodassa. Kokometallirakenteinen Vindicator oli Yhdysvaltain laivaston ensimmäinen yksitasoinen pommikonetyyppi.[1] XSB2U-1-prototyypin ensilento oli 4. tammikuuta 1936.[1] Lentotukialuksista USS Lexington, USS Saratoga, USS Ranger, USS Wasp ja USS Essex käyttivät tyyppiä.[3] Yhdysvaltain merijalkaväki käytti koneen SB2U-3-tyyppiä maakentiltä ja osallistui niillä Midwayn taisteluun.[3] Koneen V-156-tyyppiä toimitettiin Ranskalle ja Britannialle.[1]
Tyynenmeren sodassa kone osoittautui hitaaksi ja haavoittuvaksi, ja sen tukialuskäyttö jäi kohtalaisen vähäiseksi, esimerkiksi Douglas SBD Dauntlessiin verrattuna. Vindicatoria käytti joulukuussa 1941 vain kaksi Yhdysvaltain lentotukialusta: USS Ranger sekä USS Wasp. Kummankin SB2U-lennosto käsitti 36 lentokonetta.[4] SB2U korvattiin pian uudemmilla konetyypeillä vuonna 1942. Vindicator ei ollut lentäjien keskuudessa suosittu kone, ja sillä oli lempinimet Wind Indicator ja Vibrator. Se vedettiin pois ensilinjasta pian Midwayn taistelun jälkeen.[5]
Konetyypin moottori oli sama kuin joissakin Suomessa käytetyissä Fokker D.XXI -malleissa, joissa voimanlähde oli sekin alitehoinen. SB2U Vindicatorin myöhemmät versiot käyttivät edeltäjiänsä raskaampikaliiperisia 12,7 mm (0,50 tuuman) puolustusaseita.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Chant, Chris: II maailmansodan lentokoneet – 300 tärkeintä konetyyppiä kaikkialta maailmasta, Karisto, 2008, Hämeenlinna, suom. Petri Kortesuo ISBN 978-951-23-5025-4 (s. 306) Alkuteos englanniksi: Amber Books, 1999
- Humble, Richard: Toisen maailmansodan lentokoneet, WSOY, 1976, Porvoo (suom. Helge Seppälä) Alkuteos: Salamander Books, 1975, Lontoo ISBN 951-0-07838-7 (s. 55)
- Mondey, David: The Hamlyn Concise Guide to American Aircraft of World War II ISBN 0-7858-1361-6 (ensipainos 1982, englanniksi) (s. 239–241)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e http://www.wwiivehicles.com/usa/aircraft/dive-bomber/vought-sb2u-vindicator.asp
- ↑ http://www.voughtaircraft.com/heritage/products/html/sb2u-1spec.html
- ↑ a b http://www.microworks.net/PACIFIC/aviation/sb2u_vindicator.htm
- ↑ Humble: s. 55
- ↑ a b http://www.microworks.net/PACIFIC/aviation/sb2u_vindicator.htm Viitetty 3.12.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vought SB2U Vindicator Wikimedia Commonsissa
