USS Wasp (CV-7)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Yhdysvaltain laivaston lentotukialuksesta. Muita saman nimisiä aluksia on täsmennyssivulla.
USS Wasp (CV-7)
USS Wasp
USS Wasp
Aluksen vaiheet
Rakentaja Fore River Shipyard
Kölinlasku 1. huhtikuuta 1936
Laskettu vesille 4. huhtikuuta 1939
Palveluskäyttöön 25. huhtikuuta 1940
Loppuvaihe keisarillisen Japanin laivaston sukellusvene I-19 upotti 15. syyskuuta 1942
Tekniset tiedot
Uppouma 14 700 t
Pituus 225,93 m
Leveys 33 m
Syväys 6,1 m
Koneteho 70 000 shp (52 MW)
Nopeus 29,5 solmua
Miehistöä 2 367
Aseistus 8 x 6" ilmatorjuntatykkiä
16 x 1,1" ilmatorjuntatykkiä
16 x 0.5" konekivääriä
80 lentokonetta

USS Wasp (CV-7) oli Yhdysvaltain laivaston lentotukialus, joka rakennettiin Washingtonin laivastosopimuksen vaatimusten mukaan. Se oli ensimmäinen tukialus, johon asennettiin lentokonehissi myös lentokannen reunaan.

Keisarillisen Japanin laivaston sukellusvene I-19 aiheutti sille vahinkoja torpedoillaan matkalla Guadalcanalille 15. syyskuuta 1942, minkä jälkeen saattohävittäjän oli pakko upottaa se.[1]

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin Bethlehem Shipbuilding Companyn telakalta Quincystä Massachusettsista, missä köli laskettiin 1. huhtikuuta 1936. Alus laskettiin vesille 4. huhtikuuta 1939 kumminaan apulaislaivastoministeri Charles Edisonin puoliso ja otettiin palvelukseen 25. huhtikuuta 1940 Army Quartermaster Basessa South Bostonissa Massachusettsissa ensimmäisenä päällikkönään John W. Reeves Jr.[2]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wasp jäi palvelukseen oton jälkeen Bostoniin varustettavaksi ennen lähtöään 5. kesäkuuta 1940 tutkan kalibrointiin. Kalibroinnin jälkeen aluksen varustaminen jatkui Bostonin satamassa. Työn päätyttyä alus lähti ilman saattajia Hampton Roadsiin Virginiaan, jonne se ankkuroitui 24. kesäkuuta. Alus lähti neljä vuorokautta myöhemmin Karibianmerelle suojanaan hävittäjä USS Morris. Jo matkan aikana alus aloitti järjestelmien testaamisen ja se saapui Guantanamon lahdelle ennen Yhdysvaltain itsenäisyyspäivää.[2]

Alus lähti 11. heinäkuuta Guantanamosta palaten Hampton Roadsiin, jonne se saapui neljä vuorokautta myöhemmin. Alukselle siirrettiin Merijalkaväen 1. lentorykmentin kalusto, jotka suorittivat aluksella lentotukialuskoulutuksen. Viikkoa myöhemmin merijalkaväken lentokoneet jättivät aluksen Norfolkissa, minkä jälkeen alus siirtyi Bostoniin testeissä havaittujen vikojen korjaamiseksi Bethlehem Steel Companylle.[2]

Korjausten jälkeiset koeajot Wasp läpäisi 21. elokuuta ja seuraavana aamuna alus lähti Norfolkiin. Seuraavien päivien aikana hävittäjä USS Ellisin ollessa varmistusaluksena lentotukialukselta tekivät 27. tiedustelulaivue (VS-27) ja 7. hävittäjälaivue (VF-7) nousuja ja laskuja. Alus siirrettiin 28. elokuuta Norfolkin laivastontelakalle turbiineissa havaitun värinän vuoksi. Alus pääsi jatkamaan koeajoja 26. syyskuuta.[2]

Alus liitettiin 3. lentotukialusviirikköön ja se siirtyi 11. lokakuuta Norfolkin laivastotukikohtaan, jossa sille kuormattiin 8. hävittäjärykmentin 24 P-40 hävittäjää sekä 2. tiedustelulaivueen yhdeksän O-47A konetta. Lisäksi alukselle kuormattiin sen omat laivueiden tarvitsema kalusto sekä seuraavana päivänä aluksen yhteyslentolentueen Grumman J2F -koneet.[2]

Kuuban rannikolle alus lähti saattajinaan hävittäjät USS Plunkett ja USS Niblack. Seuraavien neljän päivän ajan aluksen lentokoneet harjoittelivat taistelutehtäviä varten. Osasto saapui 19. lokakuuta Guantanamoon, jossa alus harjoitteli Yhdysvaltain Atlantinlaivueen mukana.[2]

Alus lähti Norfolkiin, jonne se saapui 26. marraskuuta. Alus palasi Guantanamoon 27. tammikuuta 1941, missä sen lentomiehistöjen koulutus jatkui. Aluksen palatessa Norfolkiin sen vahti havaitsi 7. maaliskuuta hätäraketteja. Wasp pelasti haaksirikkoutuneen kuunari George E. Klinckin miehistön myrskystä.[2]

Aluksen saavuttua Norfolkiin se siirrettiin telakalle, jossa sen turbiineja huollettiin. Samalla aluksen vesitiiviyttä parannettiin sulkemalla luukkuja ja tykkimiehistöjen suojaa parannettiin asentamalla jalkoja suojaavat sirpalelevyt. Alus lähti 22. maaliskuuta palvelukseen palattuaan Neitsytsaarille ja se saapui St. Thomasille kolme vuorokautta myöhemmin. Se jatkoi Guantanamoon, jossa sille kuormattiin merijalkaväkeä ja materiaalia kuljetettavaksi Norfolkiin.[2]

Alus saapui Norfolkiin 30. maaliskuuta ja huhtikuun se koulutti lentomiehistöjä Yhdysvaltain itärannikolla, kunnes se lähti toukokuun puolivälissä Bermudalle ankkuroituen 12. toukokuuta Grassynlahteen. Alus osallistui sotaharjoitukseen 20. toukokuuta, mistä se palasi 3. kesäkuuta. Kolme päivää myöhemmin alus lähti Norfolkiin saattajanaan Edison.[2]

Bermudalle alus palasi 20. kesäkuuta aloittaen puolueettomuuden valvonnan Atlantilla Bermudan ja Hampton Roadsin välillä 5. heinäkuuta asti, kunnes aluetta laajennettiin itään. Alus saavutti Grassynlahden vielä samana päivänä viettäen ankkurissa viikon ennen lähtöään Norfolkiin 12. heinäkuuta.[2]

Islannin miehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavana päivänä saavuttuaan Norfolkiin alus oli lentäjien koululaivana. Saman aikaisesti tilanne Atlantilla muuttui vaikeammaksi, kun Yhdysvaltain hallinto oli päättänyt tukea Britannian sotaponnistuksia. Vapauttaakseen brittijoukkoja sotimaan muualla Yhdysvallat suunnitteli Islannin miehittämistä.[2]

Seuraavien päivien aikana Waspille kuormattiin maavoimien lentojoukkojen kalustoa ja henkilöstöä ja alukselle saapui lehtimies Fletcher Pratt sekä muita lehdistön edustajia. Lentotukialus sai tehtäväkseen kuljettaa lentojoukot Islantiin suojaamaan maihinnousua. Alus lähti 28. heinäkuuta merelle suojanaan hävittäjät USS O'Brien ja Walke. Myöhemmin raskas risteilijä USS Vincennes liittyi osastoon.[2]

Osasto liittyi TF16:een, joka oli myös matkalla Islantiin kuljettaen maavoimien sotilaita. Aamulla 6. elokuuta osasto erkani TF16:sta ja pian sen jälkeen lentotukialukselta nousivat ensimmäiset 33. hävittäjälaivueen (engl. 33rd Pursuit Squadron) Curtiss P-40C -hävittäjät ilmaan kohti Islantia. Hävittäjälaivueen lähdettyä alus aloitti saattajineen paluumatkan Norfolkiin, jonne ne saapuivat 14. elokuuta.[2]

Admiral Hipperin etsintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus lähti 22. elokuuta koulutuspurjehdukselle, jonka aikana lentäjille annettiin Virginian rannikolla koulutusta toimimisesta lentotukialuksella. Pari päivää myöhemmin Atlantin laivaston risteilijöiden komentaja kontra-amiraali H. Kent Hewitt siirsi Hampton Roadsissa lippunsa alukselle.[2]

Alus lähti 25. elokuuta kevyt risteilijä USS Savannahin ja hävittäjien USS Monssen ja Kearnyn kanssa merelle etsimään Saksan laivaston raskasta risteilijää Admiral Hipperiä, jonka oli ilmoitettu olevan saalistusmatkalla Atlantin länsiosissa. Osasto havaitsi 30. elokuuta Britannian kuninkaallisen laivaston taistelulaivan HMS Rodneyn.[2]

Osasto ankkuroi 2. syyskuuta Parianlahdelle Trinidadiin, missä Hewitt siirsi lippunsa Savannahille. Wasp oli ankkurissa, kunnes se lähti 6. syyskuuta valvomaan Yhdysvaltain puolueettomuutta.[2]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta USS Wasp (CV-7).
  • Chesneau Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present – an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Polmar, Norman: Aircraft Carriers – A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909–1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN ISBN 1-57488-663-0. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. USS Wasp (CV-7), 1940-1942 DEPARTMENT OF THE NAVY -- NAVAL HISTORICAL CENTER. Viitattu 12.11.2010.
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p DANFS - USS Wasp
Naval jack of the United States (1912–1959).svg Edeltäjä:
Yorktown-luokka
Yhdysvaltain laivaston lentotukialukset Seuraaja:
Essex-luokka