Volgan lautturit (maalaus)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Volgan lautturit, Venäläisen taiteen museo, Pietari. 131.5 cm × 281 cm
Lauttureita Volgalla 1800-luvulla.

Volgan lautturit (ven. Бурлаки на Волге, Burlaki na Volge) on Ilja Repinin vuosina 1870–1873 tekemä maalaus. Maalaus kuvaa yhtätoista burlakkia vetämässä lauttaa Volgalla. Miehet vetävät isokokoista laivaa ylävirtaan kuumassa säässä, he ovat lähes luhistumassa taakkansa alle.[1][2]

Lautturit on kuvattu muuten alistuneina, mutta yksi nuori vaalea-asuinen mies keskivaiheilla poikkeaa joukosta. Repin löysi maalauksen aiheen, kun hän nuorena matkusti eri puolilla Venäjää. Aihe perustuu hänen kohtaamiinsa todellisiin henkilöihin. Työläisten ongelmien kuvauksena maalaus sai kansainvälistä huomiota, ja se oli hänen läpimurtonsa taiteilijana.[3] Aleksanteri II:n poika Vladimir Aleksandrovitš Romanov osti maalauksen pian sen valmistumisen jälkeen, ja se oli Euroopassa laajalti näytteillä venäläisen realismin merkkipaaluna. Volgan lauttureita on kuvailtu Vaeltajien koulukunnan ehkä tunnetuimpana teoksena ja uuvuttavan raadannan tinkimättömänä kuvauksena.[4]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Repinin samoihin aikoihin maalaama pienikokoisempi luonnos aiheesta on vuodelta, 62×97 cm, Tretjakovin galleria.

Repin valmistui vuonna 1863 Pietarin taideakatemiasta, joka tunnettiin tuolloin konservatiivisuudestaan ja akateemisen taiteen perinteisiin nojautumisesta. Koulun linja herätti opiskelijoissa paljon vastarintaa.[5]

Repin oli lomaillut 1870 Volgalla, jossa oli nähnyt veneitä hinaavia lauttureita. Hän teki aiheesta luonnoksia öljymaaleilla Stavropolin lähistöllä.[5][6]

Maalauksen hahmot perustuvat todellisiin ihmisiin, joihin Repin tutustui tehdessään luonnoksia. Hänellä oli vaikeuksia löytää malleja, koska kansan keskuudessa uskottiin, että kuva riistäisi ihmiseltä hänen sielunsa.[7] Erityisesti Repiniä kiehtoi Kanin-niminen lautturi, jonka hän taivuttelun jälkeen sai suostuteltua maalauksen malliksi. Muidenkin mallien nimet ja henkilöhistoriat ovat taidehistorioitsijoiden tiedossa.[8] Malleina toimivat muiden muassa entinen sotilas, entinen pappi ja taidemaalari.

Palattuaan taideakatemiaan Repin esitteli luonnoksensa ja sai palkkioksi 200 ruplaa. Suuriruhtinas Vladimir Aleksandrovitš ihastui luonnoksiin ja halusi Repinin maalaavan niiden pohjalta valmiin taulun. Repin oli jo saanut kuuden vuoden matkastipendin ulkomaille, mutta hänen lähtöään siirrettiin kolmella vuodella, jotta hän voisi toteuttaa korkea-arvoisen tilaajan toiveen. Repin aikoi alkujaan tehdä maalauksesta vieläkin yhteiskuntakriittisemmän lisäämällä taustalle joen rannalla huolettomasti lepäileviä yläluokkaisia naisia, mutta ystävänsä Fjodor Vasiljevin neuvosta hän päätti jättää muut hahmot pois ja keskittyä pelkästään lauttureihin.[8]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistuttuaan Volgan lautturit aiheutti Venäjällä sensaation yhteiskunnallisen sanomansa vuoksi. Repin voitti sillä ensimmäisen kultamitalinsa ja pääsi myöhemmin samana vuonna matkustamaan ulkomaille. Taidemaalari Vasili Vereštšagin loukkaantui Repinin saamasta kiittelystä, sillä hän katsoi löytäneensä aiheen ensin; Vereštšagin oli luonnostellut jo vuonna 1866 maalausta Volgan burlakeista, mutta ei ollut saanut sitä valmiiksi. Sitä paitsi hän oli pyrkinyt kuvaamaan oloja todenmukaisemmin kuin Repin, sillä todellisuudessa lauttureita oli usein useita satoja yhtä alusta kohden.[8]

Volgan lautturit oli näytteillä vuonna 1873 Wienin maailmannäyttelyssä, jossa vieraillut Venäjän kulkulaitosministeri paheksui sen sisältämää ”oman maan halventamista”. Taulun saaman huomion vuoksi ministeri joutui lupaamaan ulkomaiden edustajille, että Volgalle hankittaisiin suuri määrä hinaajia ihmistyövoiman korvaamiseksi.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Frank, Joseph. "Dostoevsky: The Mantle of the Prophet, 1871–1881". Princeton University Press, 2003. 111. ISBN 0-691-11569-9
  2. Melko pian Repinin maalauksen julkistamisen jälkeen lautturit korvattiin höyryvoimalla toimivalla toimivilla hinaajilla.
  3. Hilton, Alison. "The Exhibition of Experiments in St. Petersburg and the Independent Sketch". The Art Bulletin, Volume 70, No. 4, December, 1988. 677–698
  4. Ilya Repin, Barge-Haulers on the Volga (1870–73).
  5. a b King, Averil. "Russia's soul in paint: Averil King welcomes a well-illustrated account of Ilya Repin's powerful, virtuoso art". Apollo, lokakuu 2007.
  6. "Study of a Barge Hauler for the painting 'The Barge Haulers on the Volga' 1870–1873". Christie's, 1997.
  7. Emerson, Caryl. The life of Musorgsky. In: "Musical lives". Cambridge University Press, 1999. 127. ISBN 0-521-48507-X
  8. a b c d Iliana Mejias-Ojajärvi: Venäjän maalaustaide: Ikoneista avantgarden kynnykselle, s. 107–108. WSOY, Helsinki 2006.