Volframitrioksidi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Volframitrioksidi
Tungsten trioxide.JPG
Kristallstruktur Wolfram(VI)-oxid.png
Tunnisteet
CAS-numero 1314-35-8
Ominaisuudet
Molekyylikaava WO3
Moolimassa 231,84
Ulkomuoto Keltainen kiteinen aine[1]
Sulamispiste 1 473 °C[1]
Kiehumispiste 1 750 °C[2]
Tiheys 7,23 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Ei liukene veteen

Volframitrioksidi eli volframi(VI)oksidi (WO3) on epäorgaaninen yhdiste ja eräs volframin oksideista. Yhdistettä käytetään muun muassa metallisen volframin ja volframiyhdisteiden valmistukseen sekä väriaineena.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa volframitrioksidi on keltaista kiteistä ainetta. Yhdiste ei liukene veteen eikä happoliuoksiin, mutta liukenee emäksisiin liuoksiin muodostaen volframaatteja. Se on siis luonteeltaan happoanhydridi. Volframitrioksidilla on useita, vähintään 7, eri kidemuotoa ja eri kidemuodot ovat stabiileja eri lämpötiloissa. Volframitrioksidin rakenne koostuu huoneenlämpötilassa kulmistaan linkittyneistä WO6-oktaedreistä. Volframitrioksidi voidaan pelkistää vedyn avulla metalliseksi volframiksi. Kuumennettaessa yhdistettä alipaineessa tai volframijauheen kanssa muodostuu ruskeaa volframidioksidia. Välivaiheena muodostuu sinisiä ja violetteja yhdisteitä.[1][2][3][4][5]

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Volframitrioksidia muodostuu kuumennettaessa metallista volframia happea sisältävässä ilmassa. Sitä muodostuu myös kalsinoitaessa luontaisia volframaattimalmeja scheeliittiä ja volframiittia.[1][5][2]

Volframitrioksidista valmistetaan metallista volframia pelkistämällä vedyn avulla. Yhdistettä voidaan käyttää myös keramiikassa keltaisena väriaineena ja sinisen väriaineen volframisinisen valmistukseen. Volframitrioksidia käytetään myös useiden muiden volframiyhdisteiden kuten volframikarbidin valmistamiseen.[1][2][4][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 209. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. a b c d Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 662. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 12.12.2014). (englanniksi)
  3. N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 1008. 2nd Edition. Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4. (englanniksi)
  4. a b Thomas W. Penrice: Tungsten Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2010. Viitattu 12.12.2014
  5. a b c Erik Lassner, Wolf-Dieter Schubert, Eberhard Lüderitz & Hans Uwe Wolf: Tungsten, Tungsten Alloys, and Tungsten Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 12.12.2014