Vladimir Jurkevitš

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vladimir Jurkevitš työstämässä pienoismallia SS Normandiesta

Vladimir Ivanovitš Jurkevitš (ven. Влади́мир Ива́нович Юрке́вич, 18851964) oli venäläinen laivasuunnittelija. Hän suunnitteli laivoja Venäjällä, Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Hänen kuuluisin luomuksensa oli S/S Normandie.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jurkevitš opiskeli Pietarissa vuosina 19031907. Valmistumisensa jälkeen hän meni Kronstadtin laivastokouluun, ja Venäjälle tuhoisan Venäjän -Japanin sodan jälkeen työskenteli kotimaansa laivaston ajanmukaistamiseksi. Hän omistautui työlleen täysin, ja vuonna 1911 valmistunutta Sevastopol-nimistä taistelualusta pidettiin aikaansa edellä olevana. Lisäksi hän oli mukana sukellusveneiden suunnittelussa.

Venäjän sisällisodassa Jurkevitš kannatti valkoisia. Kun Pjotr Wrangelin armeija kärsi tappion Krimillä vuonna 1920, hän siirtyi Turkkiin.

Elämä Turkissa oli vaikeaa. Jurkevitš ei saanut oman alansa töitä, vaan työskenteli satamassa ahtaajana ja korjasi yhdessä toisten emigranttien kanssa autoja. Vuonna 1922 hän siirtyi Pariisiiin.

Ranskassa Jurkevitšin elämä vähitellen koheni. Hän työskenteli aluksi sorvaajana Renaultin autotehtaalla ja piirsi rakennepiirustuksia telakalla. Hänelle tuli tilaisuus esitellä suunnitelmiaan Cunard Linelle, joka oli suunnittelemassa uutta RMS Queen Marya. Hän esitti, että jos alus rakennettaisiin hänen suunnitelmiensa mukaan, sen teho nousisi yhden kuudesosan verran. Cunard Linen johto torjui suunnitelman liian radikaalina.

Jurkevitš pääsi töihin Penhoët-yhtiöön, jolla oli yksinoikeus matkustajalaivojen suunnitteluun. Yhtiö oli saanut tilauksen suuresta Atlantin linjalaivasta. Aluksesta oli tuleva myöhemmin kuuluisa S/S Normandie. Jurkevitš päätti tehdä työn lähes kokonaan yksin. Hän aloitti työn vuonna 1929 ja työskenteli lähes ympärivuorokautisesti.

Talouskriisi ja muut vaikeudet aiheuttivat sen, että S/S Normandie teki neitsytmatkansa vasta 1935. Aluksen keskinopeus oli lähes 30 solmua, ja se voitti Atlantin Sinisen nauhan. Jurkevitšin luomat vallankumoukselliset tekniset ratkaisut tekivät S/S Normandiesta lähes yhtä nopean kuin RMS Queen Marysta, jonka koneet tuottivat 200 000 hevosvoiman tehon. S/S Normandien koneet tuottivat 160 000 hevosvoiman tehon ja kuluttivat huomattavasti vähemmän polttoainetta.

Jurkevitš oli viimein saavuttanut menestystä. Hän perusti suunnittelutoimiston BAKNI. Toimisto sai asiakkaita monista Euroopan maista, joista käännyttiin sen puoleen, kun haluttiin joko rakentaa uusi laiva tai uudistaa vanhaa. Jurkevitš siirtyi Yhdysvaltoihin maaliskuussa 1937.

Yhdysvalloissa Jurkevitš perusti suunnittelutoimiston Yourkevitch Ship Design Inc. Vuoteen 1938 mennessä oli Jurkevitšin suunnitelmien mukaan rakennettu tai uudistettu 42 alusta. Hän luennoi laivanrakennuksesta Michiganin yliopistossa ja Massachusetts Institute of Technologyssa. Toisen maailmansodan aikana hän toimi Yhdysvaltojen laivaston teknisenä neuvonantajana.

Vuosina 1954–1957 Jurkevitš työskenteli erään laivaprojektin parissa, jonka tarkoituksena oli rakentaa laiva, joka purjehtisi Euroopasta Amerkikkaan kolmessa päivässä. Laivaan mahtuisi 6 000 matkustajaa, ja matkalipun hinta olisi ollut vain 50 dollaria. Ainuttakaan laivaa ei lopulta rakennettu. Jurkevitš konsultoi laivansuunnittelijoita Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Britanniassa kuolemaansa asti.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]