Vladimir Dolgih
Vladimir Ivanovitš Dolgih (ven. Владимир Иванович Долгих; 5. joulukuuta 1924 Ilanski – 8. lokakuuta 2020 Moskova) oli venäläinen poliitikko. Hän aloitti uransa Neuvostoliiton kommunistisessa puolueessa ja toimi myöhemmin Yhtenäinen Venäjä -puolueessa.[1]
Dolgih lähti vapaaehtoisena rintamalle toisessa maailmansodassa vuonna 1941. Hän haavoittui vakavasti taistelussa Orjolin alueella vuonna 1943 ja sai vuonna 1944 vapautuksen palveluksesta terveyssyistä. Vuonna 1949 Dolgih valmistui Irkutskin kaivos- ja metalliteollisuuden instituutista. Hän oli oppiarvoltaan teknillisten tieteiden tohtori ja loi politiikan ulkopuolella uran johtotehtävissä kaivos- ja metalliteollisuuden alalla.[1]
Dolgih istui Neuvostoliiton korkeimmassa neuvostossa vuosina 1966–1989. Hän oli kommunistipuolueen keskuskomitean sihteeri vuosina 1972–1988. Vuosina 1982–1988 Dolgih oli myös politbyroon ehdokasjäsen, ja vuonna 1986 hän kuului politbyroossa ryhmään, joka koordinoi Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeisiä pelastustoimia. Vuosina 2011–2013 Dolgih oli valtioduuman jäsen. Vuosina 2013–2018 hän istui Venäjän liittoneuvostossa sen vanhimpana jäsenenä.[1]
Dolgih sai kaksi kertaa Sosialistisen työn sankarin arvonimen (1965, 1984). Leninin kunniamerkki hänelle myönnettiin kuudesti. Lisäksi Dolgihilla oli kaksi luokan I Isänmaallisen sodan kunniamerkkiä (1965, 1985) sekä luokkien I, II ja IV kunniamerkit "ansioista isänmaalle" (2014, 2020, 2009). Hänelle myönnettiin Ystävyyden kunniamerkki vuonna 2005. Dolgihin kuoleman jälkeen Istraan perustettiin hänen mukaansa nimetty teknillinen lyseo. Dolgihilla oli kolme tytärtä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Долгих, Владимир Иванович Tass, viitattu 21.1.2024 (venäjäksi)
| ||||||||||||||
