Hietaorvokki
| Hietaorvokki | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Malpighiales |
| Heimo: | Orvokkikasvit Violaceae |
| Suku: | Orvokit Viola |
| Laji: | rupestris |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Viola rupestris |
|
| Katso myös | |
Hietaorvokki (Viola rupestris) on pienikokoinen sinikukkainen orvokkilaji. Se on 2–10 cm:n korkuinen. Varsi on usein tiheään karvainen ja sen tyvessä on lehtiruusuke. Lehdet ovat muodoltaan munuaismaisesti herttamaisia ja ne ovat nyhälaitaisia ja hieman paksuja. Lehtiasento on kierteinen.[1] Hietaorvokki jaetaan kahteen alalajiin. Nimialalaji harjuhietaorvokki (subsp. rupestris) kasvaa Etelä-Suomessa, ja sen lehdet ovat sinivihreät. Toinen alalaji pahtahietaorvokki (subsp. relicta) on kalkinsuosija, jota tavataan Suomessa vain Enontekiöllä. Pahtahietaorvokin lehdet ovat kirkkaanvihreät. Se on Euroopan unionin luontodirektiivissä suojattu laji.
Hietaorvokki kukkii touko-kesäkuussa, pahtahietaorvokki vasta heinä-elokuussa.[2]
Hietaorvokkia tavataan Itä- ja Keski-Euroopassa; Ruotsin eteläosassa sekä paikoin vuoristoissa lännempänäkin.[3] Yleisiä kasvupaikkoja ovat harjujen rinteet ja muut hiekkaiset mäkirinteet, kuivat rinnelehdot, kalliot ja kedot.[4]
Alalajit ja muunnokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- harjuhietaorvokki (Viola rupestris subsp. rupestris, synon. subsp. arenaria)
- var. glaberrima
- var. rupestris
- pahtahietaorvokki (Viola rupestris subsp. relicta), rauhoitettu Suomessa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Mikko Piirainen, Pirkko Piirainen, Pirjo Hämäläinen-Forslund, Hannele Vainio: ”Hietaorvokki”, Ympäristön luonnonkasvit, s. 95. WSOY, 1997. ISBN 951-0-20376-9.
- ↑ Luontoportti: Hietaorvokki (Viola rupestris)
- ↑ Den virtuella floran (ruotsiksi)
- ↑ Henry Väre, Jukka Laine: ”Hietaorvokki”, Metsäkasvio, s. 70. Metsäkustannus, 2016. ISBN 978-952-6612-78-2.
- ↑ Jonsell, B. & Karlsson, T. (eds.): Flora Nordica 6. The Swedish Museum of Natural History, 2010. ISBN 978-91-86510-61-9.
- ↑ Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas 2016: Hietaorvokin (Viola rupestris) levinneisyys Suomessa
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Harjuhietaorvokki (Viola rupestris subsp. rupestris)
- Pohjolan kasvien pauloissa: Viola rupestris subsp. rupestris - hietaorvokki subsp. harjuhietaorvokki
- Pohjolan kasvien pauloissa: Viola rupestris subsp. relicta - hietaorvokki subsp. pahtahietaorvokki
- UPM - Metsä: Metsiemme harjukasveja (Arkistoitu – Internet Archive) s. 6 (pdf)
- Flora of China: Viola rupestris (englanniksi)