Viljo Porkola
| Viljo Porkola | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. elokuuta 1914 Chicago, Yhdysvallat |
| Kuollut | 8. huhtikuuta 2010 (95 vuotta) Kiuruvesi |
| Ammatti | pastori, kappalainen, tietokirjailija |
| Vanhemmat | Oskari Pahikainen ja Vilma Tiilikainen |
| Puoliso |
I 1938 Martta Sofia Tiihonen (k. 1939) II 1940 Anna Stiina Tiihonen (k. 1968) III 1970 Aura Laukkanen |
| Lapset | Kalle, Heikki ja Eeva |
| Kirjailija | |
| Aikakausi | 1962–1992 |
| Aiheet | luterilaisuus, henkilömuistelmat |
| Esikoisteos | Kiuruveden seurakunta 1763–1962. |
| Pääteokset | Jumalattoman vanhurskauttamisesta : Viljo Porkolan kootut teokset. |
| Muuta tietoa | |
|
Rovasti 1965; kunniamerkkejä VR 4 2 kpl. |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Viljo Henrik Porkola (vuoteen 1943 Pahikainen, 6. elokuuta 1914 Chicago[1] – 8. huhtikuuta 2010 Kiuruvesi) oli suomalainen pappi ja kristillinen tietokirjailija.[2]
Perhetaustat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viljo Porkola syntyi Chicagossa Yhdysvalloissa työnjohtaja Oskari Pahikaisen ja Vilma Tiilikaisen perheeseen. Porkola avioitui 1938 kotitalousopettaja Martta Sofia Tiihosen kanssa. Nuorta perhettä kosketti suru, kun seuraavana vuonna 1939 puoliso ja toinen kaksospojista kuolivat synnytyksen yhteydessä. Eloon jäi Kalle-poika.[2][3] Vuonna 1940 Porkola vihittiin kotitalousopettaja Anna Stiina Tiihosen kanssa. Tästä avioliitosta syntyivät Heikki ja Eeva. Vuonna 1968 kuolema kohtasi toisen puolison Anna Stiinan. Vuonna 1970 Porkola avioitui sairaanhoitaja Aura Laukkasen kanssa.[2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viljo Porkola pääsi ylioppilaaksi 1934 Viipurin suomalaisesta kaksoislukiosta. Opiskelu jatkui Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Vuonna 1937 hän valmistui sacri ministerii kandidaatiksi, jona vuonna hänet myös vihittiin papiksi Oulussa. Pastoraalitutkinnon Porkola suoritti 1943.[2]
Työ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Porkolan ensimmäinen virkapaikka avautui Nilsiässä vt. kappalaisena 1937 ja jatkui armovuoden saarnaajana sekä ylimääräisenä pappina vuoteen 1944. Sodan aikana hän toimi sotilaspappina jatkosodassa ja Lapin sodassa[2][3]. Varsinaiseksi virkapaikkakunnaksi tuli Kiuruvesi, jonne hän tuli 1944 viralliseksi apulaiseksi. Vuonna 1957 hänet valittiin Kiuruveden kappalaiseksi, josta virasta hän siirtyi eläkkeelle 1977. Sivutoimenaan Porkola toimi Kiuruveden yhteiskoulun (myöhemmin yhteislyseon) uskonnonopettajana 1945–1965.[2]
Rovastin arvon Porkola sai 1965 sekä kunniamerkkejä VR 4 kaksi kappaletta.[2]
Käännöstyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Porkolalla oli tiiviit yhteydet inarinsaamelaisiin. Hän käänsi inarinsaameksi virsiä, kirkkokäsikirjaa sekä osia Raamatusta.[1] Käännöstyössä häntä auttoi tietokone, jonka käytön hän opetteli vanhoilla päivillään.[4] Jaakko Elenius arvosti suuresti Porkolan luterilaisuuden löytöjä tämän teoksissa.[5]
Herännäisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Herännäisyyden historioissa mainitaan useassa yhteydessä Kiuruvesi herännäispaikkakuntana.[6][7] Kiuruveden herännäispappien ketjuun kuului myös kappalainen Viljo Porkola. Porkola koki maallikkopuhujien roolin tärkeäksi. Niinpä hän oli suunnittelemassa 1970-luvun puolivälissä Herättäjä-Yhdistyksen maallikkopäiviä seurapuhujien rohkaisemiseksi ja saamiseksi lisääntyneeseen seuratoimintaan.[8]
Kiuruvedellä ovat vaikuttaneet muun muassa Malmivaaran ja Simelius-Simojoen pappissuvut sekä maallikkosaarnaaja Aku Räty.
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kiuruveden seurakunta 1763–1962. Kiuruveden seurakunta, 1962.
- Evankelium Johannes mield. Inarinsaameksi. Oulun Pipliaseura, 1980.
- Mitä se on : luterilaisen uskon perusteita. Herättäjä-yhdistys, 1984.
- Laista evankeliumiin. Herättäjä-yhdistys, 1992.
- Jumalattoman vanhurskauttamisesta : Viljo Porkolan kootut teokset. Herättäjä-yhdistys, 2010.
Artikkeleita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pappeinkokouksissa lausutut muistosanat kuolleista papeista : Kuopion hiippakunta 1.9.1962–30.6.1967. Julkaisussa: Pöytäkirja Kuopion hiippakunnan ... pappeinkokouksesta ... sekä liitteet 1967, s. 85–106.
- Sodan tilitystä. Teoksessa Jussi Kuoppala, Sotapapit kovan ajan koulussa. Kirjapaja, 1976.
- Kirja-arvostelu : Unelma vapaasta tahdosta. Julkaisussa: Teologinen aikakauskirja 92(1987) : 1, s. 159
- Kirja-arvostelu : Miksi nukut, Herra? Julkaisussa: Teologinen aikakauskirja 95(1990) : 5, s. 440–441.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Porkolan muistoseurat
- ↑ a b c d e f g Suomen teologit 1990 : Teologer i Finland 1990. Suomen kirkon pappisliitto, 1990.
- ↑ a b Johanna Porkolan tarkennos 4.10.2018
- ↑ Viljo Porkolan ja Juhani Kärkkäisen henkilökohtainen keskustelu Porkolan kotona Kiuruvedellä 1980-luvun lopulla
- ↑ Jaakko Eleniuksen ja Juhani Kärkkäisen henkilökohtainen keskustelu sekä Eleniuksen seurapuhe Raahen Herättäjän-päivillä 15.5.1988
- ↑ Rosendal, Mauno, Suomen herännäisyyden historia XIX:llä vuosisadalla : 1.–4. osa, 1853–1900. Herättäjä 1902–1915.
- ↑ Olavi Kares, Heränneen kansan vaellus : Suomen herännäisyyden elämää ja vaiheita noin v:sta 1880 v:teen 1930. 1.–5. WSOY, 1941–1947.
- ↑ Ingerttilä, Liisa, Tummaa kansaa Pattijoella : herännäisyyden paikallishistoria. Liisa Ingerttilä, 2018.