Viljo Mäkipuro

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Viljo Ilmari Mäkipuro (sukunimi vuoteen 1918 Mäkinen; 26. tammikuuta 1899 Hartola23. tammikuuta 1982 Salo) oli suomalainen Oulussa asunut kirjailija ja toimittaja, jonka kirjojen aiheena olivat usein Lapin kultamaat ja kullankaivajat. Hän käytti myös nimimerkkejä Kolistimen ukko ja Ville Maara.

Mäkipuron vanhemmat olivat rakennusmestari Villehad Mäkinen ja Edla Maria Engström. Hän suoritti keskikoulun 1917.

Mäkipuro oli toimittajana Keskisuomalainen-lehdessä 1920–1927, Sisä-Suomi-lehdessä 1927–1930, Ajan Sana -lehdessä 1930–1933 sekä Kaiku-lehdessä 1934–1949. Hän oli Vapaan työväenliiton sihteerinä 1933–1934, kokoomuspuolueen Oulun 1. piirisihteerinä 1935–1945 ja toimittajana Pohjois-Suomen sanomapalvelussa vuodesta 1949 sekä Pohjois-Suomi-lehdessä.

Mäkipuro oli naimisissa vuodesta 1925 Brita Johanna Vitikan kanssa.[1]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oulu, Pohjolan valkea kaupunki, opas. Kirjola, Oulu 1949
  • Lapin kultaa : Lapin kultamaat ja -löydöt sekä kullanetsijöitä. Tammi 1951
  • Sanan ruista: pakinoivaa ajan asiain pohdiskelua. Pohjan purnu, Oulu 1962 (nimimerkillä Ville Maara)
  • Lemmenjoen kultasatu : pohjolan suurin rauhanomainen seikkailu vuosisadallamme ja sen jatkuminen ”Lemmenjoen Impivaarana”. Pohjan purnu, Oulu 1965
  • Pohjoinen napapiiri eli Tuuletusta nykykirjallisessa lastenkamarissa : protestiproosaa. Pohjan purnu, Oulu 1966
  • Eivät muistojemme lehdet kuole. Pohjan purnu, Oulu 1969
  • Köyhiä ritareita : Pohdintaromaani. Pohjoinen, Oulu 1971
  • Kulta-Lappia ja kullankaivajia. WSOY 1975
  • ”Te pöllöt ja pököt” eli Näin haasteli ’Kolistimen ukko’. Omakustanne, Salo 1977

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]