Viljo Heinonen
Viljo Heinonen (28. lokakuuta 1911 Turku – 25. elokuuta 1984 Hattula)[1] oli suomalainen jalkapalloilija.[2]
Laitahyökkääjänä pelannut "Pietro" Heinonen edusti urallaan Turun Palloseuraa 1931–1932, Turun Urheiluliittoa 1933–1937 ja Valkeakosken Hakaa 1938–1945. Hänen paras saavutuksensa oli SM-pronssi kaudella 1931. Kaikkiaan Heinonen pelasi viiden kauden aikana 43 pääsarjatason ottelua, joissa hän teki neljä maalia. [3] Maajoukkueessa Heinonen pelasi vuosina 1940–1946 yhteensä kolme maaottelua.[4]
Turussa syntynyt Heinonen tuli ylioppilaaksi vuonna 1933 Turun suomalaisesta lyseosta. Valkeakoskelle ja Yhtyneiden Paperitehtaiden palvelukseen hän muutti 1938. Aluksi hän työskenteli Tervasaaren laboratoriossa, mutta siirtyi vuonna 1940 vastaperustetun Valke Oy:n luujauhotehtaan esimieheksi. Oltuaan Valken liimatehtaan osastonhoitajana vuoteen 1958 Heinonen siirtyi Valken osto-osastolle, jossa työskenteli ostajana vuoteen 1976, jolloin hän siirtyi eläkkeelle ja muutti myöhemmin perheineen Hattulan Sattulaan.[1][2]
Hakan pelaajavalmentaja Voitto Vuokko sai vuonna 1937 Yhtyneiden silloiselta konttoripäälliköltä Juuso Waldenilta tehtäväksi hankkia vahvistukseksi pari hyvää pelaajaa ja lopputulos oli, että Vuokon pelaajakaverit Turusta Viljo Wuorisalo ja Viljo Heinonen tulivat vuoden 1938 alusta Valkeakoskelle ja Hakaan.[5] Aktiiviuransa päätettyään Heinonen toimi Hakan edustusjoukkueen huoltajana ja pallojaoston sihteerinä yhteen menoon 12 vuotta. Hän oli myös Yhtyneiden urheilulautakunnan pitkäaikainen jäsen. Heinonen kuului SPL:n Tampereen piirin piirihallitukseen. Ansioistaan urheilumiehenä hän sai ottaa vastaan monia tunnustuksia. Yksi oli niistä Hakan ansiomerkki. Heinonen kirjoitti pakinoita ja otteluselostuksia urheilun saralla sekä omalla nimellään että nimimerkeillä "Pietro" ja "pH" niin Valkeakosken Sanomiin kuin Helsingin Sanomiin.[1] Kotipelien jälkeen hän saneli iltaisin puhelimessa jutut Helsingin Sanomiin 1960-luvulla.[6] Talvi- ja jatkosodassa Heinonen palveli alikersanttina ja ylennettiin myöhemmin 1960-luvulla reservin kersantiksi.[1] Heinonen on haudattu Hattulan uuden kirkon hautausmaalle.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Muistokirjoitus, Viljo Heinonen kuollut, Valkeakosken Sanomat, 29.8.1984
- ↑ a b Päivästä päivään. 50-vuotiaita. Helsingin Sanomat, 28.10.1961, nro 292, s. 8. Kansalliskirjasto. Viitattu 29.10.2022.
- ↑ Vuorinen, Juha & Kasila, Markku: Pelimiehet. Suomen jalkapallon pelaajatilastot 1930–2006, s. 71. Suomen urheilumuseosäätiö, 2007. ISBN 978-952-99075-9-5.
- ↑ Soininen, Heidi (toim.): Jalkapallokirja 2008. Suomen Palloliitto, 2008. ISSN-0787-7188.
- ↑ Jari Klemola: Jalkapalloilu ja muu tehdasurheilu Yhtyneet Paperitehtaat Osakeyhtiössä 1924-1975, Itä-Suomen Yliopisto, 2016 erepo.uef.fi. Viitattu 6.6.2023.
- ↑ Helsingin Sanomat, 1969, No 281, sivu 30, julkaistu 17.10.1969