Vilho Pekonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Antti Vilho Pekonen (5. tammikuuta 1862 Mikkeli27. huhtikuuta 1916 Viipuri) oli suomalainen poliisikomisario ja myöhemmin Viipurin poliisimestari. Pekonen oli huonossa maineessa sillä häntä pidettiin "bobrikoffarina" eli tsaarinvallan yhteistoimintamiehenä.[1][2]

Pekosen vanhemmat olivat ajuri Adolf Pekonen ja Anna Haatanen. Hän pääsi ylioppilaaksi Mikkelin lyseosta 1884 ja opiskeli oikeustiedettä Helsingin yliopistossa vuoteen 1894 saakka.[1]

Pekonen toimi aluksi vakuutusasiamiehenä ja vuonna 1895 hän meni Helsingin poliisilaitoksen palvelukseen ylimääräiseksi poliisikomisarioksi. Hän toimi sitten 1903–1906 rikoskomisariona Helsingin poliisilaitoksella. Vuonna 1906 hänet erotettiin virasta koska hän oli tehnyt väärennöksiä ja kavaltanut rahaa valtiolta ja Helsingin kaupungilta. Pekonen tuomittiin sitten laskun väärentämisestä vankeuteen ja hän menetti kansalaisluottamuksensa. Pekonen pakeni Suomesta ja siirtyi asumaan Pietariin esiintyen siellä nimellä Andrei Ivanowitsh Golko. Vuonna 1910 Pekonen pääsi kenraalikuvernööri Frans Seynin kaudella uudelleen suosioon, keisari Nikolai II armahti hänet Turun hovioikeuden vuonna 1906 tuomitsemista rangaistuksista ja hän sai Suomen senaatilta 16 000 markkaa korvauksena ansioiden menettämisestä. Tämä herätti kitkeriä kommentteja suomalaisessa lehdistössä ja Pekonen esiintyi muun muassa Tuulispää-pilalehden kansikuvassa. Pekonen nimitettiin vuonna 1912 Viipurin poliisimestariksi ja tätä virkaa hän hoiti kuolemaansa saakka. Hän hoiti muun muassa Viipurin hovioikeuden jäsenten pidätykset vuonna 1912. Poliisimestariksi nimityksestä Tuulispää sai aiheen pilakuvaan Pekosesta : Ennen vankilan asukkaana Katajannokalla - Nyt poliisimestarina Viipurissa. [1][2][3] [4]

Vilho Pekonen oli naimisissa vuodesta 1898 Edla Aurora Nymanin kanssa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]