Vilho Heino

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ferdinand Wilhelm ”Vilho” Juhonpoika Heino (26. syyskuuta 188711. lokakuuta 1918) oli kiikoislainen työmies, mäkitupalaisen poika ja Kiikoisten punakaartin päällikkö Suomen sisällissodassa.[1] Hän osallistui monien valkoisiksi epäiltyjen vankien kuulusteluihin, ja oli tekemisissä useiden alueellaan tapahtuneiden vankien joukkomurhien kanssa. Sodan lopussa hän pakeni ja jäi Lahdessa vangiksi. Hänet tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin ampumalla Hennalan vankileirissä. Heino oli yksi viimeisistä, jotka ehdittiin ampua ennen kuin valtiorikosoikeuksien langettamien kuolemantuomioiden täytäntöönpano keskeytettiin ja yleinen armahdus lievensi nämä elinkautisiksi kuritushuonerangaistuksiksi.[2]

Heino esiintyy anonyyminä Väinö Linnan romaanissa Täällä Pohjantähden alla 2, jossa kuvataan hänen teloituksensa Hennalan vankileirissä. Hänen Piilosen mukaan vankisellin seinään kirjoittamansa sanat mainitaan myös Linnan kirjassa nimellä ”Frans Wilhelm Laakso”.[2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Halonen, Alex: Suomen luokkasota-historiaa ja muistelmia
  • Piilonen, Juhani: Sastamalan historia 3
  • Sotasurmat-projektin nimitiedosto

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Piilonen, Juhani: Sastamalan historia 3, s. 461. Vammala: Juhani Piilonen ja Vammalan kaupungin historiatoimikunta, 1997.
  2. a b Piilonen, Juhani: Sastamalan historia 3, s. 527. Vammala: Juhani Piilonen ja Vammalan kaupungin historiatoimikunta, 1997.
  3. Linna, Väinö: Täällä Pohjantähden alla 2 (14. painos), s. 446–447. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1970.